Kevättä ja karvanlähtöä

Ostin syksyllä valtavan kokoisen pussillisen kukkasipuleita mitkä minun oli tarkoitus istuttaa uusiin perennapenkkeihin perennojen väleihin. Monena märkänä syksyisenä iltana tallilta tullessa vielä ovella mietin, että nyt minä ne sipulit haen ja laitan maahan, mutta aina tuvan lämpö houkutti enemmän. Tämän tollon mukavuudenhalu aiheutti sen, että pakkaset ehtivät ensin enkä saanut niitä maahan. Unohdin koko sipulit ja löysin ne komerosta muutama viikko sitten siivotessani. Sain vinkin että nyt ne kannattaa laittaa ennen maahan istuttamista ruukkuun, jolloin se saattavat ehtiä hyvinkin vielä kukkimaan tänä kesänä. Ostin jo multaakin, ehkä vahingon saa korjattua.

Ihan kuin sitä yhtäkkiä asuisi ihan toisessa maailmassa, kun kaikki pihan loputtomalta tuntuneet lumet ovat lähes kokonaan sulaneet yhden viikon aikana pois. Tänään tää sama tyyppi joka ei saanut kukkasipuleita syksyllä maahan, huomasi pihalla miettivänsä: Vielä hetki niin pääsee haravoimaan!

Olen siis enemmän kevät, kuin syyspuutarhuri. Kevät kun tuo iltoihin tunteja lisää ja tuntuu että nyt on energiaa ja aikaa tehdä vaikka mitä. Lapsiakin saa illalla huhuilla sisään että ehtivät ajoissa nukkumaan.

Kevään merkki on myös se hevosenkarvoja on kaikkialla. Etenkin vanhempi suomenhevoseni Elho on sitä hevostyyppiä joka heittää koko talvikarvapeitteensä aikalailla kerralla pois. Ja nyt rouva päätti sitten turkkinsa riisua. Tuntuu että minä kannan puolet niistä karvoista tallivaatteissa sisälle. No jää niitä vielä linnuillekin, onneksi. Linnut nimittäin hakevat pesätarpeita hevostarhasta ja rohkeimmat suoraan Elhon selästä. Lapsetkin harjasivat Carmina-ponia iltatallilla pipot hiessä, koska oli niin kiva kun oli jotain mitä harjata!

Ja aurinko! Vaikka en mikään auringonpalvojatyyppi olekaan, niin onhan tämä ihan mahtavaa kun kevät tulee kohinalla, on kaunista ja kirkasta. Aurinkoista viikonloppua kaikille, nauttikaa keväästä ja elämästä!