Kesäkuvaterapiaa

Tänään on ollut sellainen päivä, että talven harmaus on painanut mieltä. Jäätä ja liukasta jalkojen alla, koko ajan sataa tai tuulee. Kaunista sumua toki on, kun missäkin Irlannin nummilla, mutta ne nummet puuttuvat ja tämä kylmyys menee luihin ja ytimiin. (Tai mistäs minä tiedän kuinka koleaa ja ankeaa siellä Irlannissa on nyt, en ole käynyt). Olen koittanut piristää päivääni mm. reippailemalla pulkkamäessä lasten kanssa ja olihan se kivaa. Jotain hyötyä jäisestä, kovasta maasta, liukui kyllä hienosti. Torsti sai joululahjaksi rattikelkan, ja kaahasimme sillä nyt hänen kanssaan niin, että tunsin itseni vanhaksi; koko ajan piti salaa vähän jarruttaa. Sitten kun palasimme sisälle, Tuukka teki vain töitä ja minä kiersin taloa kahvikuppi kädessä, enkä saanut mitään järkevää tehtyä.

Yhtäkkiä löysin itseni koneelta selailemasta vanhoja kevät- ja kesäkuvia. Huomaamattani kerroin näin itselleni, että kesä tulee taas ja kaikki tämä pihalla liukastelu ja puiden kantaminen on ollut sen arvoista.

Ja kyllä se on, näkeehän sen heti.