Kesä ja kylkiluut, molemmat tarpeellisia!

Kun aikuinen mies tömähtää yhden pienen virheen takia skeittirampin reunalta kyljelleen alas, käy kipeästi. Tämä kipu osuu kyllä välillisesti koko perheeseen, sillä talon isännältä on kylkiluu poikki. Työt jaetaan nyt sen mukaan millaista vääntöliikettä työssä joutuu tekemään, muuten kesänvietto jatkuu täällä normaalisti. On minulla itsellänikin vaarallinen ja tapaturma-altis harrastus, joten ymmärrän. Sitä en kyllä ymmärrä että Tuukka nukkuu tapaturmansa seurauksena nyt yönsä sohvalla (koska sohvalla saa kuulemma kylkeen enemmän selkänojasta tukea (eli lue: saa nukahtaa telkkarin ääreen, mikä on hänen mielestään parasta mitä on.) Mutta minä pärjään, onhan minulla yläkerrassa seuranani yksi (aamukuudelta ulos juoksuttava) koiranpentu, ja usein vielä aamuyöstä Torsti. Mikään ei aidosti ole kyllä ihanampaa kun kuulla pienten paljaiden jalkojen läpsyttely, kun poika juoksee yöllä viereen. Otan tietenkin peiton alle kainaloon, ihanaa kun yksi on vielä niin pieni.

Muuten arki kuluu tiiviisti kotieläinpihan ympärillä. Minä ja Tuukka ollaan oikeastaan molemmat aika kiinni siinä, lisäksi meillä on yhteensä 5 kesätyöntekijää, joista 3 – 4 on aina päivän aikana vuorossa. Paikallisia ja lähialueiden nuoria, todella sympaattinen porukka. Lapset kulkevat mukana hommissa tai leikkivät keskenään talon puolella, vähän sen mukaan miten jaksavat. Iltaa kohti me yleensä vetäydymme perheen kanssa jo talolle, aloitamme leipomistyöt kuitenkin aina niin aikaisin (ja minä käyn sitä ennen aina aamuratsastuksella), että työntekijät sulkevat paikan. On kiva ajatelle että olen luonut tänne jotain, mikä myös työllistää ihmisiä, edes näin kesäisin.

Ja sitten vauvauutisia. Meidän kanalaan kuoriutui pieni tipu! Meillä on ollut kanoja jo monta vuotta, mutta nyt ensimmäisen kerran niistä loputtomista, epämääräisiltä tuntuvista haudontayrityksistä kehkeytyi jotakin! ihan oikea pikkutipu, pieni ruskea sopöläinen viipottaa jo pitkin kanalaa ja nyt vain toivomme että se vahvistuu ja pysyy suojassa pikkupedoilta. Hyvin totisesti äitikana kyllä sitä vahtii ja haalii siipiensä alle turvaan jos vähänkään on jotain epäilyttävää ilmassa. Sellaisia me äidit olemme.