Käytännön ruokasivistystä

Lasten kanssa ulkona syöminen on usein aika stressaavaa, siitä on perheidylli kaukana kun lapset haluavat heti päydästä jonnekin sinkoilemaan ja mitkään muut kun ranskalaiset eivät meinaa maistua. Yksi tällainen ei niin hyvä ruokakokemus löytyy muuten vanhasta postauksestani täältä. 

Nyt olemme päättäneet jaksaa taas yrittää käydä yhdessä ulkona syömässä. Tytöt ovat jo sen verran isompia, että usein puhekin menee jo perille. Viime kuussa kävimme Helsingistä tullessamme Porvoossa nepalilaisessa ravintolassa. Tuukka otti siellä asiakseen, ajan kuluksi, kertoa lapsille nepalilaisesta ruokakulttuurista; kuinka siellä esimerkiksi ei käytetä haarukoita, vaan kaikki syödään käsin ja korkeintaan käytetään naan-leipää apuna. Olimme sillä hetkellä ravintolan ainoat asiakkaat, Ravintolan omistaja kuuli Tuukan esitelmän ja tuli tarinoimaan meille lisää asiasta. Pian koko perhe innostui ja söimme kaikki koko aterian käsin. Lapset olivat innoissaan, melkein yhtä innoissaan kuin puhelias ravintoloitsija.

Olin viikonloppuna puhekeikalla Heinolassa. Tuukka, Babuska (anoppini) ja lapset lähtivät seuraksi, Kirppukin oli mukana. Keikan jälkeen menimme syömään ja Heinolan tarjonnasta valitsimme tällä kertaa perehtyä kiinalaiseen ruokakulttuuriin. Taas kukaan lapsista ei kysellyt ranskalaisten perään vaan kaikki kuuntelivat Tuukan tarinoita innoissaan. Torstikin huitoi puikoilla minkä kerkesi ja täydensi loput hyväksi todettuun nepalilaiseen tapaan käsin.

Istuimme auki olevan takaoven vieressä, ja ravintolalla oli sisäpihalla oma, hyvin satoisa puutarha, missä he kasvattivat ilmeisesti ainakin mausteita ravintolaan. Lapset kävivät jälkiruokaa odottaessa leikkimässä sisäpihalla (kysyin oikein luvankin!) ja pian Torsti tuli sisälle ravintolaan valittaen ja suuta päristellen. Helga tuli perässä ja kertoi:

Torsti otti tuolta kasvimaalta sellaisen paprikan näköisen ja puraisi sitä! Torsti syventyi kiinalaiseen ruokakulttuuriin maistamalla ennakkoluulottomasti tuoretta chiliä.