Kanala vs. kasvimaa

Minulla on ollut tosi kiire, ja oikein harmittaa kun ei ole ehtinyt tänne kirjoittaa. Nyt viimein on hetki istua alas ja kertoa kuulumisia. Aika yksitoikkoiset ovat kuulumiset, sitä kotieläinpihaa täällä yhä vaan rakennetaan, 2 viikkoa aikaa avajaisiin.

On kyllä ihanaa kun saa tehtyä asioita valmiiksi ja rakennettua kaikenlaista ihan itse. Rahat alkaa olla aikalailla lopussa, ja olenkin ottanut rakentamisen kattoteemaksi kierrätyksen. Ensin mietitään mitä tähän tarvittaisiin, sitten seuraavaksi mietitään millä jo jostakin varaston perukoilta löytyvällä materiaalilla sen voisi korvata. Yllättävän hyvin soveltamallakin onnistuu.

Kierrätysajattelun taidonnäyte on kyllä uusi kanala, mikä tuli juuri valmiiksi. (Tai no, kattoverkko puuttuu, sen tilasin kalastuskaupasta!) Siinä aikalailla kaikki, laastia ja ympärysverkkoaitaa lukuun ottamatta, kattopeltejä myöten on kierrätyskamaa. Jopa ruuveistakin suurin osa oli vanhasta hevosaidasta purettuja.

Tosiasia on kuitenkin se, että samalla kun tekee intensiivisesti ja saa aikaan jotain, on se aika jostain muusta pois. Minun hieno uusi kasvimaani kasvaa pääosin rikkaruohoa. Sieltä sojottaa muutamista penkeistä satunnaisia pinaatin, herneiden ja lehtikaalin taimia, ne onnekkaat ja vahvat taimet, jotka ovat selvinneet Rositan ja Lampaiden toistuvista vierailuista siellä. – Eli kasvimaan aidatkin ovat vähän sinne päin. Kasvihuoneeseen olen sentään saanut tomaattia, kurkkua, basilikaa ja persiljaa, ja kasvimaan perällä on onneksi lupaavasti kasvavat kesäkurpitsan taimet, koska ne eivät edes lampaille kelpaa.

Siemenperunat nahistuvat eteisessä, en vain saanut käännettyä maata ja laitettua niitä maahan. Pavutkin ehtisi vielä laittaa. Ja salaattia. Mitäs sitten jos ne jääkin laittamatta? Kaatuuko maailma? Ei varmasti kaadu. Missä vaiheessa puutarhan hoidosta on tullut minulle rassaava stressitekijä eikä kiva tapa rentoutua ja saada sivutuotteena jotain itse kasvatettua syötävää? Tänä vuonna, ehkä viimekin vuonna jo. Se on koukuttava harrastus, mutta samalla sitova ja työläs. Ja se tuottaa ajoittain, ainakin minulle, paljon huonoa omaatuntoa. Mitä jos pitäisi ensi vuonna kokonaan välivuoden ja kannattaisi sen sijaan torimyyjiä, he kun kuitenkin osaavat tuon puutarhahomman paremmin? No ehkä minä nyt odotan sen kesäkurpitsasadon ja pohdin tätä uudestaan sen jälkeen.