Joulu kukkii!

Kaupallinen yhteistyö: Kauppapuutarhaliitto

Minua kysyttiin kiinnostaisiko minua kirjoittaa blogipostaus kotimaisista joulukukista? Kohteena ritarinkukka eli amaryllis ja hyasintit. Oikein nauratti, koska ne kaksi ovat ne minun joulukukkani. Joulutähti ei ole koskaan kuulunut minun jouluperinteisiini, ei niitä ollut meillä kotona silloinkaan kun olin pieni, ja lapsuudenkodistahan suurin osa jouluperinteistä kumpuaa. Ja todella, olipas ihan valaisevaa vähän lukea niistä, ja ylipäätään tajuta kuinka iso osa koulukukistamme on kotimaisia.

Hyasinttien tuoksu on minulle joulutunnelman ja joulun odotuksen yksi tärkeimmistä elementeistä. Kukkakaupat ovat täynnä toinen toistaan koreampia joulukukka-asetelmia. Minusta tulee kuitenkin kukkakaupoilla aina nuuka, joten ostan aina ennen jouluaattoa kassillisen hyasintteja ja teen niistä itse asetelmia eri puolelle taloa. Kerään tätä (ja ovikransseja) varten puolukan ja mustikan varpuja sekä sammalta tai jäkälää aittaan talteen ennen lumen tuloa. Jos ne muuten unohtuu, havuja saa onneksi aina vaikka metsässä olisi kuinka paljon lunta. (Huom: Muistathan kysyä maanomistajalta luvan ennen kuin käyt metsässä koristeaineksia keräilemään!) Tämä itse tehtyjen asetelmien teko on itse asiassa lähtenyt jo lapsena siitä, kun joulukuusen alaoksat leikattiin pois ennen kuusen sisälle tuloa. Niistä sitten aloin näpertelemään kaikenlaista.

Ritarinkukka on kieltämättä juhlava. Näin, että kukkakaupassa sitä oli käytetty asetelmissa myös leikkokukkana. Hyvä idea, sillä ainakin minulla ritarikukka usein venähtää liian pitkäksi. Ostin valmiiksi kukkivan kukan ja leikkasin sen sipulista irti. Näin tehdessä varren kantaosan ympärille kannattaa laittaa kuminauha, muuten varsi aukeaa kannasta ja käpristyy. 

Halusin tänä vuonna ritarikukan joulupöydän kattauksen koristeeksi. Kukkakaupassa leikkoritarikukan varren ympärille oli kiedottu havuista ja mustikan varvuista näyttäviä pötkylöitä koristeeksi. Minä päädyin ilmavampaan ratkaisuun. Tein havuista kapean köynnöksen (ihan vain havunoksia limittäin ja vihreällä rautalangalla kieputin kiinni toisiinsa) ja pyöräytin sen kukan varren ympärille, kiinnitin köynnöksen rautalangalla ylös ja alas. Koko homma pulloon, ja ainakin 5-vuotiaaseen Hilmaan tekele teki vaikutuksen.

Hyasintit eivät voimakkaan tuoksunsa vuoksi ole ehkä paras valinta joulupöytään, mutta kaikkialle muualle ne sitten sopivatkin. Tein meille eteiseen aika perinteisen asetelman, sammalpallojen väliin hyasintit ja jotain pientä jouluista kylkeen, ihan vain muistuttamaan että joulukukkia tässä ollaan. Sammale viihtyy viileässä, mutta pysyy hyvänä sisätoloissa kun sitä suihkuttelee suihkupullosta vedellä silloin tällöin. Se on hyasintin kanssa hyvä kaveri, koska kukkakaupassa minulle neuvottiin että hyasintille riittää 1 rkl vettä viikossa, ainakin kun meillä on talossa aika viileää. Kaikki varmaan tietävät millaiseksi honteloksi venähtää liikaa kasteltu hyasintti. Luin muuten täältä sivustolta, että venähtänyttä hyasinttia voi tukea tikulla, minkä voi huoletta tökätä pystyyn siihen sipuliin! Aina sitä oppii uutta.