Järkevän ajankäytön mahdoton kysymys

Lupasin kertoa tänne kokemuksia kotisiivoojan käytöstä. Kaksi ulkopuolisen tekemää siivousta talon alakerrassa takana, ja olemme kyllä olleet hyvinkin tyytyväisiä. Ensinnäkin minulle jää ihan eri lailla aikaa siivota yläkerta kun puolet tavallisesta siivoustyöstä on pois. (Nyt joku kysyy miksi Tuukka ei siivoa? Kyllä siivoaa, mutta aika usein hoidamme siivouspäivän niin, että minä jään torstaina tai perjantaina töistä kotiin, siivoan ja haen lapset koulusta, jolloin viikonloppu jää ihan oikeasti koko perheelle vapaaksi.) Lisäksi niinä väliviikkoina kun siivooja ei käy, talo on kaiken kaikkiaan siistimmässä kunnossa, eli silloin siivous on yksinkertaisesti nopeampaa ja etenkin kun tämä siivooja-asia on niin uusi juttu, siivous on jostain ihmeen syystä myös innostavampaa. Nopeasti sitä tottuu siihen että on siistiä ja sitten siitä haluaa pitää kiinni.

Tämän pienen lisäajan saaminen siivouspäivään konkretisoitui viime torstain pullan tuoksuun, kun ehdin pitkästä aikaa leipomaan pullaakin. Nykyään todella harvinaista herkkua.

Tuntuu että tämä siivoojajuttukin liittyy siihen samaan ajatukseen, mitä olen aiemminkin täällä kirjoittanut, eli lasten ihan nopeaan kasvamiseen ja sitä kautta ahdistavaan tunteeseen siitä että aika valuu sormien välistä ja en ehdi riittävästi elää tätä kaikkea, olla paikalla, läsnä ja rakkaiden kanssa. Ja samalla tiedän että murehtiminen on turhaa ja pitäisi vain olla, kuunnella, elää. Ikäänkuin muutama tunti siivousta viikossa tätä asiaa ja riittämättömyyden tunnetta mitenkään auttaisi, mutta kyllä se hetkellisesti helpottaa. Tai ainakin tuo mielihyvää ja asenteen että nyt vain ollaan hetki eikä ole mihinkään kiire.

Lapsilla oli muutama viikko takaperin luokkakuvaus. Valitsimme ja tilasimme eilen tytöille koulukuvat ja Torstille eskarikuvat. Sikahintaisia ovat muuten, mutta minkäs teet, kuten Helga sanoi, ne on niin kivoja muistoja mitä ei haluaisi jättää ostamatta. Pakko vain ihmetellä että eikö kyseisellä alalla ole mitään varteenotettavaa kilpailua?  Ei ole vaikea laskea miten kovaa tiliä päivätasolla tuollainen koulukuvausfirma tekee. Käy kuvaamassa yhden koulun ja jokaisen lapsen perhe tilittää siitä ilosta taloon vähintään sen muutaman kympin. Jos olisin valokuvaaja, jättäisin kaikki Meeri Koutaniemi-tyyppiset urahaaveet ja alkaisin koulukuvaajaksi. Takana muuten ovat ne ajat kun kuvia tuli vain se yksi otos ja sillä mentiin, olivat ne silmät sitten kiinni tai ei. Nyt on versioita mistä saa valita ja jopa samaan kuva-arkkiin voi valita eri kuvia. Ehkä se on se kohta missä saa rahoilleen vastinetta.

Koulukuvauspäivänä lapset naureskelivat koulukuvauksen jäykkyydelle ja esittivät kaikenlaisia asentoja mihin ylipirteä kuvaaja oli heitä asetellut. Pyysin heiltä vielä yhtä poseerausta jotta saataisiin muistoksi myös sellainen omanlainen sisaruskuva. Tuli ihan mahtava.