Hyvikset ja pahukset

Olemme yrittäneet kasvattaa Torstista, kuten kaikista lapsistamme, mahdollisimman avarakatseista tyyppiä. Esimerkiksi siinä asiassa, että maailma ei jakaudu tasan kahteen, poikien ja tyttöjen vaatteisiin tai leluihin tai mihin tahansa, mihin lapset helposti lähtevät mukaan. Olen jo heti tytöille ensimmäisä vaatteita ostaessani ajatellut, että ostan mahdollisimman paljon sellaisia värejä (vihreää, ruskeaa, keltaista), mitkä voi huoletta pukea niin tytöille kuin pojallekin eikä kukaan luultavasti traumatisoidu. Toppe kasvaa tyttöjen keskellä, ja saa vaikutteet lähinnä siis heiltä, joten viime aikoina olen ihmetellyt, että mistä ihmeestä pojan Hämähäkkimies – Mutanttininja – Transformers – ja mitä vielä kaikkea -intoilu oikein kumpuaa? Siis videoistahan tietenkin nuo kiinnostuksen kohteet löytyvät, mutta kun poika katsoo telkkaria pääsääntöisesti yhdessä tyttöjen kanssa, eli samat videot, mutta eri painotukset.

Ainakin omasta mielestäni me ostamme lapsille leluja aika vähän, mutta kun näin tehdään, Torstin valinta on aina joku "poikalelu". Tytöt taas puolestaan haluavat rohkeammin erilaisia leluja. Lelupyssyjä en ole Topelle suostunut ostamaan, vesipyssyjä heillä on muutama, ja Torsti sai joululahjaksi Star Wars valomiekan, asehan se on sekin, ainakin kaukaisessa galaksissa. 

Muistan oman äitini tarinan siitä miten hän idealistina 70-luvun alussa oli pitkään kieltäytynyt ostamasta Isoveljelleni lelupyssyä. Eräänä päivänä veli oli veistänyt itselleen pyssyn tapaisen puusta ja äitiä oli liikuttanut tekele niin, että hän oli myöhemmin ostanut pojalleen muovisen revolverin. Tunnistan tunteen, valomiekka on minun kompromissini. Ja sehän on Torstin mielestä edelleen ihan mahtava. Ihan ihmeellistä katsoa kun poika sinkoilee ja vääntelehtii miekan kanssa "taistellen". Ihan paras yksityiskohta on kuitenkin se, että Torstin leikeissä "pahis" ei ole pahis, vaan "pahus".

Joka tapauksessa tämä pieni taistelija ( ja pitäähän nyt pahukset voittaa, se on selvä! ) on edelleen vahvasti äidin poika, eikä hän unohda tunnustaa minulle rakkauttaan. Ja toki Torsti saa myös vastarakkautta. Olimme eilen hakemassa postia yhdessä ( parasta puuhaa pullanleipomisen ja kananmunien hakemisen lisäksi ). Paluumatkan varrella on omenapuu, missä oli kypsiä omenoita. Torsti istu mönkijässä ja nauroi katketakseen kun ravistelin puuta ja sain ison kasan omenoita suoraan päälleni. "Äiti tiedätkö mitä? Sä oot ihana." Poika sanoi. "No voi kiitos! sanoin minä, ja jatkoin omenoiden keräämistä. Hetken kuluttua Toppe jatkoi: "Äiti, onko sulla kans mulle jotain asiaa? " Eikä! tajusin että olin unohtanut heittää pallon takaisin. "Torsti, tiedätkö mitä? Säkin oot ihana." Ja nyt oltiin taas tasoissa.