Hyvää kuuluu!

Auringon paiste tekee ihmeitä. Minussa ei ole enää jäkeäkään joululoman jälkeisestä voimattomuudesta. Olen viimein saanut maaliskuussa ilmestyvän ruokakirjani omalta osaltani vamiiksi, Tuukka tulee tänään kotiin Libanonin reissusta ja lasten flunssatkin alkavat helpottaa.

Lehmän lypsy alkaa olla aikaa haastavaa tämän jättimahan kanssa. Rosita on niin matala, että lypsyjakkarakin on vain noin 15cm korkea. Siihen kun sitten sihtaan itseäni istumaan toppavaatteissani lumisen lehmäpihaton nurkkaan, on näky komea. Eilen jakkara oli hangessa sopivasti kenollaan ja pian istuin jakkaran takana lumihangessa selittäen samalla ääneen tyynelle pikkulehmälle kömpelyyttäni. Vaikka tallihommat, lypsyt ja muut ovat käyneet raskaammiksi, olen silti ilonen siitä, että ne pitävät minut liikkeessä. Mahan kanssa olisi niin helppo jäädä sisälle pötköttelemään. Helga otti minusta mahani kanssa hienon kuvan joten en malta olla laittamatta sitäkin tänne.

Eilen siivosimme Babuskan kanssa koko päivän ja meillä oli oikein mukavaa siivota yhdessä. Olemme molemmat samanlaisia siivoajia, että siitä hommasta oikein innostuu. Kun on aikaa siivota, aina löytyy joku kolo mihin ei ole pitkään aikaan koskenut ja tekeminen ”leviää” koko ajan laajemmaksi ja se perussiivous seisoo paikallaan.  Illalla olin ihan poikki, mutta pidimme tyttöjen kanssa vielä ”leffaillan”, katsoimme videolta Tuhkimo-elokuvan ja söimme vatsamme täyteen pop corneja. 

Aurinko paistaa niin innostavasti, että vaikka pakkasta on vielä rutkasti, kevään tulo kutkuttaa ja saa minut iloiseksi. Laitoin äsken jo kuivia herneitä likoamaan, kevään ensimmäiset ikkunalla kasvatetut herneenversot mielessä….