Ensilumipallot tehty!

Onhan tämä nyt aina yhtä siistiä, nimittäin ensilumi! Syyslomaa viettävät lapset pääsivät pyörittämään likaisia, syyslehtien ja hiekan sekaisia lumipalloja. Lumileikkien jälkeen posket punoitavat, nenät valuvat. Lumen kylmyys yllättää joka kerta. Tosin kyllä tässä aikuinenkin aina yllättyy. Uuden hienon punaisen raapan muistin kyllä ostaa autoon, mutta talvirenkaat oli vielä aamulla vaihtamatta. Ja hevosilla tietenkin kaikilla liukkaat kesäkengät alla. Toki kyllä nämä lumet tästä sulavat, ei mitään paniikkia ole, mutta hyvä muistutus siitä että tosiaan, kohta on jo marraskuu.

Nyt on lasten syysloma, se että kaikki kömpivät pikkuhiljaa aamulla hereille ja ovat koko päivän kotona, tuo mieleen ne vuodet kun ei ollut vielä koulua ja eskaria. Kun oltiin kotona kaikki päivät, lapset ja minä. Tämä päivä on ollut juuri sellainen. Lumileikeistä kastuneet ulkovaatteet kuivuvat leivinuunin reunalla, lapset katsovat ipadista Late lammasta, minä kirjoitan tätä, ja kohta leivomme pullaa. Kohta soitan Tuukalle ja alan kysellä, että koska hän tulee kotiin? (on muuten ärsyttävä tapa, tiedän, mutta positiivisesti ajateltuna kertoo siitä, että häntä todella odotetaan kotiin!)

Ehkä osan tästä nostalgiatunnelmoinnista synnyttää tuo lumi. Tosin en ole suurien lumimäärien ystävä (työlästä!) jäätynyt maa ja tällainen pikkupeite riittäisi jos minulta kysyttäisiin. Kaivoin kuitenkin tänä aamuna talvitallikengät komerosta. Toppatakit ovat oleet käytössä jo pitkään, villasukat on selvä juttu ja uunejakin jo lämmitetään. Ja oikeasti, tykkään tosi paljon kerrospukeutumisesta. Edessä häämöttää meidän ja Marttilan 12. yhteinen talvi. Tulkoon vaan lunta ja pakkasta, kyllä me tämä jo osataan.