Ei osteta mitään – paitsi Dinokeppari

On hetkiä jolloin minun on äitinä pyörrettävä kasvatusperiaatteitani. Sellainen sattui kohdalle viime viikolla, kun olimme Helgan, Hilman ja Torstin kanssa kaupassa ostamassa “Kirpulle” syntymäpäivälahjaa ja olin ovella tehnyt kaikille kolmelle selväksi että heille ei sitten osteta mitään, kun kerta lahjaostoksilla ollaan. Leluosastolla Torsti jähmettyi, ja sitten jähmetyin minä. Keppihevosten joukosta kurkisti muutama dinosauruskeppari. Tajusin heti miten pehmeään kohtaan Torstissa sellaiset osuivat. Poika rakastaa kaikkea dinoihin liittyvää ja samaan aikaan kokee pientä ahdistusta tyttöjen keppihevosleikeistä, eli haluaa kyllä olla mukana leikeissä, muttei ihan tajua keppareiden perimmäistä viehätystä.

Tiesin heti että nyt en voi lähteä kaupasta ilman dinokepparia, jos tulen myöhemmin, ne saattavat olla lopussa ja sitten harmittaa. Tytöt ymmärsivät tilanteen vakavuuden ja puolsivat yhteen ääneen sovitun ostokiellon purkamista Torstin osalta. Dinokeppari lähti siis Torstin kainalossa mukaan ja jo autossa poika ilmoitti sen olevan nimeltään Rise. Kysyin mistä tuollainen nimi? “Koska se on tricetatops, niin se on niinku “Trice” mut mä sanon sitä Riseksi.” Ah tietenkin, loogista!

Rise on kotiutunut hyvin, eivätkä kepparit ole moksiskaan uuden lajin edustajasta. Se kun laukkaa menossa muiden lailla mukana ja kuulemma hyppää jo pieniä esteitäkin.