Äiti saanko mä auttaa?

Lasten kanssa leipominen, tuo yhtä aikaa suloinen ja hermoja riistävä tapa käyttää aikaa. Ryhdyn siihen koko ajan uudestaan, koska olen muutaman vuoden lasten jauhojen heittelyn, kananmunien räiskäyttelyn ja taikinan syömisen jälkeen vahvasti sitä mieltä että hommassa tapahtuu kehitystä. Kuvassa Helga leipoo 1,5 vuotiaana, tuon katseleminen auttaa jaksamaan. Samalla kun kirjoitin tuon äskeisen lauseen tajusin että Torsti on 8 kk… Hänen kohdallaan kananmunien rikkomiskehitys on siis vielä kaukana edessä, mutta ehkä tytöt sitten jo opettavat veljeään ja minä pääsen jo vähän helpommalla.

Olennaista lasten kanssa leipomisessa on paitsi se, että se kehittää omaa paineensietokykyä ja pinnaa, myös se, että oli kaaos millainen tahansa, lopuksi jää aina hyvä mieli. Pitää myös muistaa, että ihan samalta ne piparkakut maistuvat vaikka ne ei nyt ihan priimalta näyttäisikään. Ehkä jopa vielä vähän paremmalta kun ne on pienissä käsissä tehty.

Tuukka paistoi kerran munakasta, tytöt halusivat auttaa. Tuukka heltyi, ja kohta hellan ympärillä oli kolme innokasta kananmunan rikkojaa. Seurasin sivusta kun huolettomasta puuhasta tuli n 1,5 minuutissa kaaos. Puuhellalla oli kananmunaa pitkinä raitoina mitkä johtivat kohti pannua, missä oli myös jonkin verran paistettavaa, ihme kyllä. Tuukalta meni täysin hermot ja lapset itkivät kun ei enää saanutkaan yrittää. Lapset eivät ymmärtäneet isän paasausta tarkoista paistoajoista ja hauskanpito loppui siihen. Nauratti ihan älyttömästi. Ehdotin Tuukalle että seuraavaksi tehdään sellainen ohjelma missä hän laittaa ruokaa lasten kanssa. Hell´s Kitchen Junior.