Aina voi tehdä majan!

Lasten puhelimilla lorvimisaika lisääntyy sitä mukaa kun ikää ja kavereita kertyy. Ekaluokkalaisen Hilman ja kolmosluokkalaisen Helgan puhelinaikaa ei ole tarvinnut vielä rajoittaa, mutta silloin tällöin kyllä huomautan jos tuntuu että leikit hiljenee liikaa. Vielä ainakin pistävät puhelimet kiltisti pois. Onhan se kalkkista ajatella niin että se miten itse lapsuutensa eli, on se oikea tapa, ja nykyajan hömpötykset turmelevat lapset, joten en ole puhelimista huolissani. Siinä kohtaa alan ehkä huolestua kun lapset lakkaavat leikkimästä.

Mitä me äiti tehtäisiin, kysyi Helga tänään ja kulki perässäni. Kerroin jälleen kerran että minä en ole ohjelmatoimisto ja että lasten ainoa työ on keksiä leikkejä ja sitten leikkiä niitä. Hilma tuli paikalle ja hetken pohdittuaan ehdotti: Aina voi tehdä majan!

Ja miten paljon kaikkea majaleikkeihin voikaan yhdistellä, kuulosti sen verran kivalta että teki mieli ängetä sinne mukaan tukkimaan koko maja. Sain kuitenkin pidäteltyä itseäni.

On aika kiva olla koululaisten äiti. Tytöillä alkaa olla jo hyviä juttuja ja huumorintajua. Tänään kun olimme kolmestaan ratsastamassa, minulla oli aidosti hauskaa, ja se on jo hyvin se! Nimittäin vielä vähän aikaa sitten yhdessä ”ratsastaminen” oli hermoja raastavaa itkeskelyä ponien selässä. Kiitos ratsastuskoulut, olette mahtavia.

Mutta on myös ihanaa olla pienen, pian 5 vuotta täyttävän pikkupojan äiti. Torsti on viime aikoina ollut sitä mieltä että hänestä tulee isona metsästäjä. Ei ihan ilmeinen valitan kasvissyöjäperheen vesalta, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan miten asia etenee. Torstista on tullut uteliaampi ja kysymyksiä riittää. Kysymykset pistävät kyllä itsenikin miettimään maailmaa pikkupojan silmin. Tässä yhden yhteisen lyhyen automatkan satoa:

”Äiti tuleeko minusta isona sellainen tyhmä? (niin kuin isoista riehuvista pojista, joita hän vierastaa)”

”Äiti, kun autoilla ei saa ajaa ylinopeutta, niin miksi niillä sitten edes pääsee kovempaa?”

”Äiti voisitko sä opetella ajamaan autoa vain yhdellä kädellä niin me voitais pitää koko matka kädestä kiinni?”