9 vuotta juridista sopimusta

Meidän seuraavan leffan kuvaukset alkavat kuukauden päästä ja tuotanto on täydessä vauhdissa. Töitä on enemmän kuin tarpeeksi, enkä ehtinyt panostamaan tulevaan 9-vuotis hääpäiväämme sitten yhtään. Mutta en ottanut paineita, tiesin että eipä muista Tuukkakaan. Sitten kun tämä hääpäivä oli, en ehtinyt aamulla muistuttamaan, mutta kun olin lähdössä toimistolta ystävän kanssa lounaalle ja mies siitä vähän närkästyi että ”nytkö kun on niin kamalasti töitä” ilmoitin siinä yhteydessä, että ajattelin juhlistaa sillä tapaa meidän hääpäiväämme. Kummasti oli Tuukan mielestä sittenkin hyvä idea että menen sinne lounaalle!

Meidän avuolittomme voi 9 vuodenkin jälkeen oikein mainiosti. Ei ole liian tasaista ja niinpä toista jaksaa katsella ja kuunnella. En lataa hääpäivään mitään erityisiä odotuksia, hassua jos vain yhtenä päivänä vuodessa toisen pitäisi saada erityiskohtelua. Itseasiassa minä taidan olettaa että saan sitä erityiskohtelua jollain tapaa Tuukalta aina, kun hän on kerran minut vaimokseen ottanut. Ja sama toisinpäin. Tuukka on minun kumppanini, paras kaverini ja mielestäni yhä vaan hauska, outo, turvallinen, yllättävä ja ihana. 

Päätimme kuitenkin mennä illalla edes ulos syömään, lasten kanssa, mitäs sitä kieltämään että niitäkin on tullut tehtyä. Autossa matkalla kaupunkiin Torsti kysyi miksi me mennään ravintolaan? Kerroin että me olemme Iskän kanssa olleet jo 9 vuotta naimisissa.

”Mitä te teette siellä?” Kysyi Toppe. Kaikkia nauratti ja me Tuukan kanssa aloimme yhtä aikaa selittämään mitä naimisiin meneminen tai naimisissa oleminen on. Keskeytin oman lauseeni ja jäin romanttiset mielikuvat mielessäni kuuntelemaan, miten rakas aviomieheni näin 9 avioliittovuoden jälkeen naimisiinmenoa kuvailee?

”Kun mennään naimisiin, siinä juhlistetaan juridista sopimusta, jossa kaikki laitetaan puoliksi.”