5 viikkoa karanteenia takana, hengissä ollaan!

Hei kaikki, hengissä ollaan! Olemme ottaneet koronaeristyksen leffahuolista huolimatta aika rennosti ja koteloituneet koko perhe tänne tilalle (aka. residenssille) täysin. Leffan suhteen jännitetään siis sitä, ehtiikö se vielä takaisin leffateattereihin (mistä meidän tekijöiden tulot tulee) ennen muita sovittuja jakelukanavia.  Nyt odotetaan ja toivotaan parasta.

Kotikoulu on haastavaa, mutta jotenkin tykkään siitä, että nyt minulla on tosi selkeä käsitys lasteni oppimisen tilanteesta, materiaaleista, kaikesta. Olen aina vähän ollut hätäinen tukija lasten läksyjen kanssa, nyt on kuulkaas otettu kaikki ne laiminlyönnit kerralla takaisin. Lapset eivät kaipaa kouluun ja yllättävän vähän he ovat olleet yhteydessä ystäviinsäkään. On ollut positiivista huomata, että tämä eritys on lähentänyt sisaruksia keskenään tosi paljon. Enemmän yhteisiä leikkejä, vähemmän puhelimia ja tosi paljon vähemmän riitelyä. Kiitos tästä, Koronakevät!

Olen kirjoittanut tänne nyt viime aikoina vähemmän. Lähes 10 vuotta kestänyt kolumnipaikkani Kotivinkissä päättyi ja siihen väliin pieni tauko kaikkeen kirjoittamiseen tuntui hyvältä. Olen kirjoittanut tätä blogia ja kolumnia niin pitkään, että kolumnista luopuminen oli yllättävän iso asia. Silti tuntui että aika oli samalla oikea. Kun kirjoitin viimeistä kolumnia, kävin sitä varten läpi vanhoja kirjoituksiani ja itkeä vollotin liikutustani vielä kolumnia kirjoittaessani. En itkenyt sitä että pesti loppui (mikä nyt koronan alkaessa olisi kyllä tullut tarpeen), vaan sitä, miten aika kuluu ja miten elämä muuttuu. Samalla kun nykyhetki tuntuu parhaalta aikakaudelta ikinä ja haluaa innolla elää kohti uusia juttuja, liittyy noiden lasten isoksi kasvamiseen jotain loputonta haikeutta.

Olen myös pohtinut sitä mitä kirjoitan tänne ne seuraavat 10 vuotta? Lapset kasvavat, ei niiden jutuista enää kauaa voi kirjoittaa, ainakaan kauhean ykistyiskohtaisesti. Eläimet ja maalaistouhut kiinnostavat monia, muttei kaikkia. Parisuhde on toki loputon suo mistä riittää kyllä pohdittavaa ja avattavaa vielä kolmannellekin vuosikymmenelle, mutta ei sekään kaikkea julkista perkaamista tarvitse. Olen viime aikoina kunnostautunut Instagramin puolella ruokavideoiden kanssa, joten ruokajutuista ja resepteistä tuskin luovun ihan heti. Tai sitten jatkan vain samalla linjalla kun tähänkin asti, eli tajunnanvirtaa, sitä mitä minulle tapahtuu juuri nyt tai mitä päässäni pyörii, mitään kummempia jatkossakaan sensuroimatta.

Jos sinulla on joku ajatus siitä, mitä haluaisit täältä lukea, niin kuulen siitä mielelläni.

Huomenna kirjoitan joka tapauksessa itujen idättämisestä koska sitä on niin paljon toivottu!

Aurinkoista viikonloppua!

Olga

Loppuun muutama vanha kuva naperoista. Kaikki kuvissa n. 1-vuotiaita, kuvat otettu samoissa portaissa. Nyyhkis.