Skeittileiriläiset
Ei tätä helpoksi ole tehty, nimittäin aikuisten työssä käymistä sen jälkeen kun lapsilta loppuu koulu. Nyt kun käyn säännöllisesti kodin ulkopuolella töissä, huomaan että kaikenlaiset leirit tulevat tosiaan tarpeeseen. Meillä Hilma halusi skeittileirille. Tuukka on pitkän linjan skedemies joten tämä oli ainakin hänelle mieluinen leirivalinta. Leiri oli viisipäiväinen ja järjestetty niin, että yöksi tultiin aina kotiin. Hilma oli leirin ainoa tyttö, mutta se ei häntä haitannut, vaan sinne tyttö meni coolisti iso huppari päällä, lautaa roikottaen ja palasi illalla intoa ja uusia oppejaan puhkuen.
Kahden päivän hehkutuksen jälkeen Torsti kuuli, että leirillä oli joitakin eskari-ikäisiä ja alkoi kinuta päästä mukaan. Saimme neuvoteltua hänelle puolikkaan leiripaikan ja sinne meni seuraavana aamuna pikkuskeittari mukaan. Kivaa oli kuulemma, mutta: Torsti oli ensimmäisen päivän iltana jo sitä mieltä että leiri taisi riittää, koska skeittaaminen on vaikeaa ja koska pitää herätä niin aikaisin.
Kävimme Tuukan kanssa tästä keskenämme keskustelun ja päädyimme siihen, että periksi ei anneta, leiri on maksettu ja se käydään loppuun. Torsti suostui nikotellen kun lupasin että hänen ei välttämättä tarvitse skeitata, voi myös tehdä muuta ja seurata muiden tekemisiä. Näillä opeilla seuraavana leiripäivänä olikin ollut jo helpompaa.
Viimeisenä päivänä Lahden skeittiparkissa oli kaksi tyytyväistä leiriläistä odottamassa. Molemmat näyttivät rampilla oppimiaan juttuja ja Torstikin kikkaili ihan innoissaan. Kotiin lähtiessä tuli meitä vastaan yksi tuttu, toisen leiriläisen äiti. Hän kertoi että hänen poikansa oli kertonut kotona että “Hilma on tosi hyvä skeittaamaan”. Hilma loisti ylpeyttä ja onnea koko loppumatkan ajan. Ei mennyt skeittileiri hukkaan.
Lasten kesäleirit ovat usein hurjan kalliita. Iski ihan paniikki, kun kuopuksen kesäleiristä (neljä päivää yöpymisineen) tuli maksaa liki 300 euroa.