Hiihtolomavalvojan kuulumiset
Olen viettänyt melkein koko viikon lasten kanssa kotona. Ja itseasiassa melkein koko edellisenkin viikon, koska silloin taas sairastettiin. Ja on muuten tämä kotiäiteily rankkaa hommaa! Paljon helpompaa on mennä aamulla Helsinkiin töihin ja tulla illansuussa takaisin. Toki onhan tässä sekin, että silti työtkin pitää hoitaa, mutta kotoa käsin ja niin että viisi (huomenna kuusi)-vuotias Torsti istuu sylissä, kiipeää olkapäille tai muuten vain kiehnää vieressä.
Jotta ei menisi liian helpoksi niin lähdin tänään kaikkien kolmen kanssa Ikeaan. Helga oli toivonut Ikea-reissua oikein joululahjaksi, nyt sitten saatiin se viimein toteutettua. Olimme oikeaoppisesti siellä vähän liian pitkään ja ostimme juuri sopivasti hieman liikaa kaikkea niin, että vähän harmitti lähtiessä. Rentoa se ei missään nimessä ollut, isommat halusivat sinne ja tänne, pienin halusi lähinnä kotiin. Toinen halusi syödä, toinen ei ja kolmas edelleen kotiin. Silti kaikki meni paremmin kun mitä etukäteen pelkäsin, kukaan ei suuttunut, riidellyt, itkenyt tai muuten sekoillut, kaikki pysyivät tallessa ja hereillä.
Kotiin ajaessa Torsti kyseli taas häntä askaruttavia asioita. Mitä jos jollain ei ole rahaa ruokaan, mistä hän sitä sitten saa? Miksi autoilla pääsee ylinopeutta jos sen ajaminen on kiellettyä? Hilma pohti samaa tupakan kanssa, miksi sitä ei vain voida kieltää jos tiedetään että se on vaarallista? Siinä sitten taas selitin asioita ymmärtämättä kaikkea itsekään. Töissä kyselevät paljon helpompia asioita.
Huomenna on Torstin 6v. synttärit ja ylihuomenna Hilman 9v. synttärit. Tulevat muuten lopun elämää muistelemaan katkerana sitä, kun aina pidettiin yhteiset synttärit. Sen kun traumatisoituvat, hirvittävän kätevää kun selviää yksillä leipomisilla. Sen verran on toki omaakin juhlaa, että sinä oikeana synttäriaamuna saa lahjan ja aamupalan sänkyyn.
Niin ja Ikeasta vielä, ei se shoppailu vielä, mutta se kasaaminen. Olin mukamas oikein tehokas ja toisen samanlaisen huonekalun kohdalla tein reteesti ilman ohjeita. Brassailu kostautui: Osta kaksi, kasaa kolme!
Kohtas kuusivuotias dinomies Torsti ja uusi muki
Kiitos ihanasta blogista ja kaikesta mitä olet sen kautta jakanut! Meillä lapset peruskoululaisia mutta vielä hyvässä muistissa nuo Ikean tyyliset reissut. Ja jälkeenpäin kun valokuvia katsoo niin lähes itkettää kun niin suloisilta lapset näyttävät ja muistista ovat haalistunut kaikenlaiset känkkäränkät. Joskus ikävä niitä pieniä ihmisiä vaikka olin kotiäitinä monen, monen, monta vuotta. Kuitenkin… mukavaa on nähdä kasvua ja uusia kivoja asioita tulee lasten kasvun myötä… olet ihana, Olga! Lämmöllä seuraan blogiasi.
Ihana kommentti ja kiva kun jaksat lukea juttujani! <3 iloista kevättä Hanna!
Eivät he välttämättä traumaa saa 😉
Meilä nuorimman ja vanhimman syntymäpäivis on kahden viikon ero. Alkuun sitkeästi jätjestin molemmille omat juhlansa. Koko kesäkuu tuntui olevan yhtä leipomista, siivoamista ja kireää äitiä. Sitten esikoinen ehdotti itse, että eikö äiti voisi olla ihan vaan yhdet juhlat. Fiksuin lapsi ikinä!
Alkuun katoin yhteisen tarjoilupöydän vielä niin, että se jakautui kahteen puoleen, kahteen eri väriin ja teemaan. Jotenkin ollaan vaan lipsuttu tästäkin ja nykyään on pöydässä kaupan valmiit Dominokeksit ja kahvia. Ja hyvin toimii näinkin 😁