Marttilakierros, huone 9: Pieni työhuone
Marttilakierroksesta on vielä muutama huone jäljellä. Yksi sotkuisimmista huoneista on minun pieni työhuoneeni, mikä sijaitsee meidän makuuhuoneemme perällä. Huoneeseen pääsee myös vanhan ullakon (nykyinen Tuukan vaatehuone) kautta, mutta luontevampi kulku sinne käy makuuhuoneen kautta. Kun ostimme talon, edelliset omistajat vitsailivat, että huone olisi teetetty aikoinaan piikoja varten. Siitä oli sitten isännän helppo vaihtaa huoneesta toiseen keskellä yötä.
Tämä on enemmän varasto kun työhuone. Sinne tulee laitettua kaikkea sellaista, mihin ei halua lasten koskevan. Huone on siis täynnä muistoja, papereita, ja näin joulun lähestyessä pian täynnä salaisia pakettipusseja. Kun Helga ja Kirppu olivat taaperoikäisiä, he nukkuivat tässä huoneessa. Kun lastenhuone valmistui, tämä jäi tarpeettomaksi ja minä halusin sen itselleni. Ennen kaikkea yksi ajatus oli tärkeä: Halusin huoneen, missä voi olla ompelukone pöydällä valmiina. Sillä jokainen tietää, että jos ompelukone on komerossa pakattuna, kynnys kaivaa se esille ja korjata jotain on huomattavasti suurempi. Nyt tällaista kynnystä ei ole, ja minä todella käytän konetta aika usein. No lähinnä hevosten revenneiden loimien korjaamiseen, mutta kuitenkin.
Huone on alkuperäisessä kunnossa, eli sille ei ole tehty mitään. Se on todella kylmä, eli talvisin sitä tulee käytettyä vähän, lämmitän uunia joulun alla jotta joulupakettien kanssa askartelu on miellyttävämpää. Vihreä pieni pönttöuuni on minusta erityisen ihana. lisäeristys huoneeseen on ollut 10 vuotta pohdinnassa.
Huomaatte varmaan, että minulla on outo mieltymys vanhoihin kobeliineihin. Tuo seinällä oleva peurakobeliini on meidän Nurmeksen aitasta. Kukaan muu perheestäni ei halunnut sitä kotiinsa kun Nurmeksesta muutettiin pois (jännä ettei halunnut… ) joten otin sen. Se on saanut myöhemmin seuraa kirpparilta ostetusta heppaversiosta joka toimii nyt vanhan rautasängyn peitteenä.
Meidän mummulassa oli samanlainen peurakobeliini. Lisäksi oli toinen eläinaiheinen, mitä vähän pelättiin. En yhtään enää muista, mikä eläin oli. En ole aikoihin käynyt mummulassa, kun talossa ei ketään asu. Nyt aloin miettimään, vieläköhän siellä seinillä on nuo.
Tuo talo on kyllä ihana, ja tuollainen “rytö”-huone pitäisi saada, jonne voisi laittaa kaikkea rakasta seinille ja sisustukseen, mutta joita ei ihan olohuoneeseen viitsi niiden omituisuuden tai vanhuuden takia. Esim. just julisteet(mulla sinne menisi sci-fi-pelien julisteita), ja ompelukone on tärkeä olla aina helposti saatavilla. Mulla hajosi ompelukoneen laukku, ja nyt kone on kaapin hyllyllä, josta sekin on jo helpompi ottaa käyttöön kuin sieltä laukusta. Mutta kyllä ihan pöydällä olis paras. Samaa mieltä Olgan kanssa noista pönttöuuneista, ne on niin kotoisia, vaikka eivät kovin lämpötehokkaita, tai -varaavia, mutta kyllä tuon kokoisen huoneen tuo iso pönttö lämmittää helposti.