Yhdessä kaikki on kivempaa, niin työt kuin huvitkin.

Raskaat farmityöt vaativat raskaat huvit. Niinpä taivuimme Tuukan kanssa viikonloppuna lasten loputtoman painostuksen alla, ja suostuimme lähtemään illaksi Tykkimäelle.

Voi kuinka lapset tietäisivätkään, mikä uhraus tuollainen reissu on meiltä vanhemmilta! Kaikkihan tietävät että huvipuistolysti ei ole sitä halvimmasta päästä, lisäksi sieltä saa mukaansa kotiinviemisiksi huonon olon. Minulla ja Tuukalla on molemmilla sama juttu, meille tulee fyysisesti huono olo niissä kieputtimissa.

Siellä me sitten hankittiin pään pyörälle, lapset olivat aivan liekeissä tietenkin, ja täytyy myöntää, että me molemmat aikuiset olimme kotiin lähtiessä sitä mieltä että oli tosi kivaa.

Tykkimäki on minun huvipuistosuosikkini ensinnäkin sen takia, että se on meidän lähellä. Toiseksi siellä on väljää ja hauskan näköistä, eikä siellä ole paljon jonoja.  Ja ihan riittävästi laitteita missä saa pään pyörälle.  

Kaikki on nyt juuri niin hyvin kun kesälomalla pitääkin olla. Minusta on tietenkin ihanaa kun Tuukkakin jäi viimein lomalle, eli hän on ollut nyt jo viikon farmilla auttamassa. Kuulostaa imelältä, mutta tosi moni tekeminen minun elämässäni on kivointa kun teen sen yhdessä Tuukan kanssa.  Tiedän että tämä kuulostaa monen korvaan hullulta, koska me teemme työtkin yhdessä, niin ettäkö vapaa-ajallakin pitäisi olla koko ajan yhdessä? Meille se sopii.

Juhannuksen aikaan kun farmi oli jo auki, mutta Tuukka kävi vielä Helsingissä töissä, soittelin hänelle päivittäin ilmoittaakseni että ”Ei tää on niin kivaa kun sä et ole täällä”!

Nyt on kivaa. Rankkaa ja vauhdikasta, mutta kivaa. Vähän jännä tapa viettää ”kesälomaa”, mutta saadaanhan ainakin olla koko perhe yhdessä ja kotona. Tänään kun istuimme Tuukan kanssa farmilla kahvilla pitämässä taukoa. Katselimme ihmisiä ja pohdin siinä ääneen, että kuinkakohan monta vuotta tätä jaksaa pyörittää?  Kumpikaan ei osannut vastata. Aika näyttää sen – Nyt ainakin tuntuu hyvältä.