1/4 helsinkiläinen

Olin keskiviikkona Helsingissä, Tammen syksyn kirjojen pressissä ja Tuukan tuotantoyhtiön Optiparin toimistolla. Kävelin Helsingissä ja muistelin samalla aikoja 10 vuoden takaa. Tässä kohtaa elämää tuntuu hullulta että asuin tosiaan Helsingissä lähes 8 vuotta, olen siis elänyt elämästäni lähes ¼ Helsingissä. Ei ihme että tuntuu kotoisalta. Tai tuntuu ja ei tunnu. Ihmismäärä tuntuu paljolta. Liikun Iitin lisäksi lähinnä Kouvolassa ja Lahdessa, ja niissä ei juurikaan tarvitse miettiä mistä välistä kadulla kulkee. Tosin, muistan kun kävin New Yorkissa ja siitä tungoksesta selvittyäni Helsinki tuntui todella tilavalta. Kaikki on siis suhteellista.

Menimme aamulla yhdessä Optiparin toimistolle. Tuukka lähti palaveriin ja heitti minut samalla Puotilan metroasemalle, mistä menin metrolla keskustaan. Minulla on muuten pakkomielteinen tapa: Jos kadulla soi musiikkia, esim svengaava katusoittaja, minulle tulee pakonomainen tarve kävellä tämän musiikin tahtiin. Nyt kävi taas niin. Kävelin keskuskatua, kadulla oli kokonainen bändi soittamassa, aurinko paistoi ja Helsinki oli taas tuttu ja ihana.  Niinpä minun oli pakko tepastella vähän nolosti musiikin tahtiin ja antaa kaikki laukusta löytyvät kolikot katusoittajille. Kävelin kuitenkin metroasemalta Tammelle vain todetakseni että olin väärässä paikassa, pressitilaisuus olikin ihan toisella puolella kaupunkia. Ratkaisin asian taksilla.

Kävin pressissä kertomassa tulevasta Joulukirjasta, tapasin muutaman toimittajan ja sitten Tuukka olikin päässyt jostain palaverista ja tuli hakemaan minua. Molemmilla oli nälkä, päätimme hakea Matkalla toimistolla lounaaksi pitsaa, kiipesimme Herttoniemen rannalla kalliolle lounaalle (joo, yllättävän romanttista ja poikkeuksellista, sillä yleensä me käymme aina Itiksen vietnamisessa! ). Sen jälkeen menimme vielä muutamaksi tunniksi tekemään töitä Optiparin toimistolle. alla olevassa kuvassa minä ja vähän hassu toimistomme. 

Kotimatkalla autossa mietin, että olen asumishistoriani vuosimäärien perusteella ½ nurmeslainen, ¼ helsinkiläinen, ja ¼ iittiläinen. Ja on kivaa, että kaikki nämä paikat tuntuvat edelleen jotenkin kodilta.