10 askelta jouluun: 8. Joulukuusi
Olen aina haaveillut että ehtisin tehdä tänne jonkinlaisen joulukalenterin. 24 on liian monta luukkua tai asiaa kirjoittaa kaiken kiireen keskellä, mutta 10 viimeistä yötä jouluun, siihen uskon pystyväni! Ajattelin että listaan ja valokuvaan tänne 10 tärkeintä asiaa, mitkä tekevät minulle ja meidän perheellemme joulun.
Olimme molemmat Tuukan kanssa vuosien ajan suorastaan fanaattisia sen suhteen, että joulukuusi haetaan aattoaamuna, piste. Viime vuonna ehdotin, että haettaisiin kuusi jo päivää aiemmin, jotta siitä ehtisi nauttia vähän enemmän ennen aattoa. Näin tehtiin. Tänä vuonna heittäydyimme ihan vallan hulluttelemaan ja kuusi tuotiin sisälle jo tänään, kaksi päivää ennen jouluaattoa! Mitäköhän tästä irroittelusta vielä seuraa?
Kun muutimme tänne Iittiin, ensimmäisinä vuosina metsää omistava ystävä toi meille kuusen joka vuosi. Nyt kun olemme saaneet ostettua talon takaa mäeltä kokonaisen hehtaarin ikivanhaa metsää, haemme tietenkin kuusen sieltä. Se onkin muuten ainoa harvennus mitä sille metsälle tehdään, olemme päättäneet pitää sen Ikimetsänä tai aarniometsänä, miksi sitä ikinä kutsutaankaan, että tervetuloa (jouluksi) meille, liito-oravat.
Mutta tänä vuonna kävi oman metsän kuusen kanssa toisin ja hehtaarin aariopala jäi rauhaan. Lupasin hakea vieressä olevan Sääskjärven kyläyhdistyksen kylätalon joulukuusen hevosille kylän pikkujoulujen jälkeen. Raahatessamme kuusta meille, totesimme Tuukan kanssa sen olevan tosi hieno, ja hyvässä kunnossa. Niinpä kuusi seisoi meidän pihassa muutaman viikon ja tänään se tuotiin sisälle saliin, ja se sai ylleen kaikki mahdolliset koristeet mitä talosta löytyi. Eli meillä on tänä vuonna todellinen kierrätyskuusi, joka on elänyt täyttä elämää ja staraillut enemmän kun keskivertokuusi yleensä. Se pääsee myös sinne hevostarhaan, mutta vasta tämän meidän joulun vieton jälkeen.
Len niin allerginen kuuselle, eten valitettavasti mahdu sen kanssa samaan talouteen. Saan iho-oireita jo pelkästä neulasen kosketuksesta ja hengitysoireita sisäilman halki.
Muovikuuseenkin tottuu, vaikkei se ole yhtään sama. Aina aitoa kuusta katsellessa herää haikeus siitä, että kuuseni ei ole muodoltaan millään tapaa uniikki, vaan vuodesta toiseen se sama ja täydellinen
– liian lyhyt tosin aina vaan.
No mutta on sekin jotakin, eikä ainakaan pudottele neulasia!
Oikein tunnelmallista joulua sinulle! <3
Ihana kuusi ja mikä jouluntunnelma.Just perfect!