Joulunalusrauhan julistus
Yksi vuoden ihanimmista viikoista on vihdoin käynnissä! Helsingissä vaaleanpunaiset pilvet lipuvat pitkin kirkasta taivasta. On muutama aste pakkasta ja siellä täällä vähän lunta. Vielä muutama työntäyteinen päivä, ja sitten – loma!
Toivon, että saat laskeutua jouluun rauhassa, ilman suurempaa stressiä valmisteluista, terveenä ja hyvällä mielellä. Minä aion napata muutaman pienen paketin kauppareissulla pukinkonttiin, antaa pari lahjakorttia niitä tarvitseville ja saalistaa vielä yhden koristeen aatonaaton alennusmyynnistä kuuseeni. Imuroin, mutta en siivoa kaappeja. Leivon vähän karjalanpiirakoita ja teen perunalaatikon, jos jaksan. Sytytän kynttilän niille rakkaille, jotka ovat poissa. Kuuntelen joululauluja, pakkaan auton kattoon asti täyteen tavaraa ja ajan lasten kanssa mummolaan lepäämään.
Joulubloggaajan valtuuksilla julistan saman tyynen joulunalusrauhan myös teille, ihanat lukijani.
Viikonloppuna, jos Jumala suo,on meidän vuoden verran ahertaneiden aika vetää henkeä ja kokoontua yhteen rakkaimpiemme kanssa;
mutta julistetaan jo sitä ennen yleinen joulunalusajan rauha kehottamalla kaikkia juhlaan valmistautuvia vetämään syvään henkeä,
sekä syömään marmeladia, kuuntelemaan joululaulu ja muutoinkin rauhallisesti käyttäytymään.
Sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja otsa rypyssä yötä myöten pakkaa lahjoja
tai keittää lanttuja
tai siivoaa komeroita
on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka joulun henki turhana uupumuksena langettaa.
Lopuksi toivotetaan vielä oikein lempeää joulun odotusta Mrs. Christmasin lukijoille!
Oikein hyvää ja leppoisan lupsakkaa Joulun odotusrauhaa ja Joulua Mrs Christmasille. Minulle yksi joulun parhaita hetkiä on hetki jolloin joulu on melkein valmis. Koti on koristeltu ja viimeisetkin tonttuset löytäneet paikkansa, ruoka ja joulukuusi tuoksuu, kynttilät palavat, vanhan pirtin pitkän pöydän (4m) peittää silitetty liina jonka päälle on katettu pöytä läheisimmille rakkailleni. Joulu on täällä, mutta ei kuitenkaan aivan vielä… Vatsanpohjassa kutittaa. Joko nyt – joko nyt… Joko kuulen autojen äänen… Ei vielä… Joulu on vielä hetken piilossa. Se lymyää oman sydämeni odotuksessa ja huomaan hyräileväni hiljaa kaukaa lapsuudestani tuttua joululaulua. Pienen hetken vielä on hiljaista. Mutta jo aivan pian Joulu tulee. Jo aivan pian kuulen porstuasta tutun kolinan ja riemukkaan puheensorinan. Joulun tulvahtaessa tupaan hyvän joulun toivotusten saattelemana.