Sylvian joululaulu ja muita repsahduksia

Joudun tekemään tunnustuksen: Kuuntelin tällä viikolla joululauluja. Jopa minun mielestäni on vielä vähän liian aikaista – yleensä aloitan vasta lokakuun loppupuolella.

Tilanne alkoi viattomasti, kun sain töissä tehtävän kirjoittaa jouluun liittyvän artikkelin. Ajattelin, että pääsen parhaiten tunnelmaan, jos kuuntelen samalla Michael Bubléta. Spotifyssä silmiini osui kuitenkin lukijoideni suosikeista koottu Mrs. Christmasin -soittolista, ja jotenkin sormeni sitten tökkäsi sitä. Eipä aikaakaan, kun kuuntelin sydän liikutuksesta syrjällään Sylvian joululaulua keskellä syyskuuta.

Joululaulut ovat kyllä ihania! Olin koko lapsuuteni kuorossa, ja sen ansiosta osaan edelleen kymmeniä joululauluja ulkoa. Aikuisena olen opetellut pianonsoittoa, joten perheeni nauttii (tai kärsii) koko syksyn melkein satavuotiaan pianoni ja minun epävireisestä duetoista.

Ennen tapanani oli käydä joka vuosi laulamassa kauneimpia joululauluja kirkossa, mutta Helsinkiin muutettuani se on jäänyt. Harmi, sillä jotakin sielua liikuttavaa siinä on, kun istutaan kylki kyljessä laulamassa tuttuakin tutumpia sävelmiä.

Pitäisikin varata liput johonkin joulukonserttiin. Aika monena vuonna olen käynyt kuuntelemassa Rajatonta, eikä kertaakaan ole tarvinnut pettyä. Toisaalta haaveilen, että pääsisin nauttimaan Jarkko Aholan äänestä livenä. Se soi aivan erityisen kauniisti joululauluissa.

Mutta nyt suuntaan ulos! Mielessäni on jouluinen diy-idea, jota haluan testata. Jos lopputulos on kiva, jaan ohjeen teille myöhemmin.

Instagramin puolella on tällä viikolla keskusteltu vilkkaasti Fazerin uusista joulukarkeista ja vihreäkuulajoulutortuista. Liityhän mukaan! Ja jos haluat tietää lisää minusta, käy lukemassa Anni Peltolan kirjoittama juttu Meillä kotona.fi:stä. Ihanat kuvat (myös tähän artikkeliin) on ottanut Kirsi Tuura.