Sukkia ja suklaata

Toivottavasti joulunne on sujunut toiveidenne mukaan! Minä olen tehnyt sitä mitä suunnittelinkin: maannut sohvalla kirjan ja suklaarasian kanssa. Sain juuri luettua Antti Tuomaisen dekkarin Mies joka kuoli. Musta huumori hymyilytti ja sopi täydellisesti melkein yhdeltä istumalta ahmaisemaani kirjaan. 

Lapset heräsivät aattoaamuna puoli kuudelta odottamaan, koska Pukki tulee. Kymmeneltä epätoivo oli jo tarttua äitiinkin. Onneksi Pukki yhdeltätoista ajoi pihaan. Yhtään kauempaa eivät olisi äidin hermot kestäneet. Sen jälkeen maassa on ollut rauha, kun isompi on leikkinyt uudella Lego-junalla ja pienempi Muumitalolla. Epäilen, että pukki oli lukenut blogiani, koska minun paketeistani paljastui sekä villasukat että runokirja. Monta muutakin lahjaa sain, kiitos rakkaimmilleni niistä kaikista. 

Paljon olemme olleet myös ulkona tänä jouluna. Sää on ollut mitä parhain, pakkasta on muutama aste ja lunta on sadellut eilisestä lähtien. Löysimme varastosta 30 vuotta sitten joululahjaksi saamani potkukelkan, jolla kävimme tekemässä retken kolmen sukupolven voimin. Tämä, jos mikä, on mukavaa vaihtelua Etelä-Suomen vesisateisiin jouluihin. 

Aattoiltana piipahdimme hartaudessa Ylivieskan kirkon raunioilla. Rippikirkkoni poltettiin pääsiäisenä, mutta komesti soi Maa on niin kaunis avoimen taivaan allakin.

Nyt lähden lämmittämään saunaa. Mitään tämän suurempia spektaakkeleita ei jouluuni kuulu – ja hyvä niin. Syksyn kiireiden jälkeen aikatauluton yhdessäolo on juuri sitä, mitä kaipasin. Levollista joulupäivän iltaa <3