Joululahjavinkit: kirjasuosituksia aikuisille

Tänä vuonna ehdin ahmia suunnilleen 60 kirjaa. Valitsin niistä suosikkini vinkiksi lukutoukille ja joulupakettiin.

Historia herää eloon

Luin tänä vuonna neljä ensimmäistä osaa Lucinda Rileyn seitsemästä sisaresta kertovasta kirjasarjasta. Sisaret on adoptoitu eri puolilta maailmaa, ja he lähteävät yksi kerrallaan vihjeiden perusteella selvittämään alkuperäänsä. Omia suosikkejani ovat olleet aboriginaalien maille Australiaan sekä säveltäjien jäljissä Norjaan sijoittuvat osat. Kirjat ovat viihdyttäviä ja kepeitä, mutta kuitenkin syvällisempiä kuin perinteinen chic lit.

Kristin Hannahin Satakieli on ehkä suosikkini kaikista tänä vuonna lukemistani yli 50 kirjasta. Se kertoo toisen maailmansodan aikaisesta Ranskasta, jossa kotirintaman naiset yrittävät parhaansa mukaan selvitä natsimiehityksen alla. Toisistaan vieraantuneet sisarukset Vianne ja Isabel käyvät kumpikin omaa selviytymistaisteluaan, Isabel nuoruuden vimmalla, Vianne hillityllä lujuudella. Kumpikin ylittää pelkonsa ja kykynsä. Mitä paljastuu, kun sota riisuu kaiken muun paitsi sen, mitä syvällä sisimmässämme olemme? Toimii erityisen hyvin äänikirjana, koska silloin saa nauttia kauniista ranskankielisistä nimistä ja sanoista. Lopussa itketti aivan älyttömästi.

Olli Jalosen Meren peitto on upea lukukokemus. Se jatkaa siitä, mihin Finlandia-palkittu Taivaanpallo loppui. Päähenkilön elämä ei edelleenkään ole helppoa, mutta näin kauniita lauseita en saanut koko vuonna missään muualla nauttia.

Kellontekijän tytär on taattua Kate Morton laatua: tiiliskivi, jossa hypitään ajasta ja paikasta toiseen. Tarinan keskiössä on kadonnut timantti ja vuonna 1862 taiteilijoiden kesähuvilalla tapahtunut nuoren naisen kuolema. Suosittelen valitsemaan paperikirjan äänikirjan sijaan. Kuunnellessa oli vaikea hahmottaa, missä ollaan ja kuka puhuu.

Dekkarien ystävälle

Lianne Moriaryn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista ei ole psykologisten trillereiden parhaimmistoa, mutta paranee loppua kohti ihan kelvoksi teokseksi. Muutosta kaipaavat ihmiset kokoontuvat maaseudulle hyvinvointikeskukseen toiveenaan löytää elämälleen uusi suunta. Salaperäisen johtajan vedellessä naruja kulisseissa niin lopulta tapahtuukin – mutta hyvin toisella tapaa, kuin asiakkaan kuvittelivat.

Sujata Massey julkaisi tänä vuonna pitkästä aikaa uuden kirjan Murha Bombayssa. Elävä kuvailu herättää eloon hahmot, maisemat ja tunnelman verrattomalla tavalla. Kepeät rivit kertovat myös yhteiskunnan epäkohdista.

Yleensä hehkutan myös Camilla Läckbergin kirjoja, mutta Kultahäkki oli minusta epäuskottava, ennalta-arvattava ja laiskasti kyhätty kirja. Ihan viihdyttävä tarina kuitenkin on, joten se kelpaa pahimpaan Fjällbacka-kaipuuseen, vaikka tuttu henkilökaarti onkin päästetty tämän kirjan ajaksi lomalle. Päähenkilönä on Faye, jolla on ulkopuolisten silmissä kaikkea: rahaa, kaunis koti ja täydellinen perhe. Pian hän saa huomata olevansa aliarvostettu kotiäiti, josta puoliso haluaa erota. Faye keksii pirullisen juonen kostaakseen.

Ajattelemisen aihetta

Greta Thunbergin perheestä lapsuudesta kertova Sydämen asioita on melkoinen lukukokemus. Se on kertomus perheestä, jonka elämän ilmastokriisi ja lasten sairaudet suistavat pois raiteiltaan. Joka sivulla tuntuu, kuin saisi litsarin poskelle. Mutta siitä huolimatta ja juuri siksi se kannattaa lukea.

Minna Ryti kirjoitti Rouva C:n ja kuvitteli, millainen nainen Minna Cant oli julkisen minänsä takana. Hän piirtää uskottavan, kauniin, hengästyttävän ja liikuttavan kuvan kaikkien tuntemasta kirjailijasta.

Ja yksi bonus viime vuoden lopulta:

Ina Westmanin Henkien saari kertoo isovanhemmista, lapsenlapsista, lämpimistä kallioista ja tuulisesta saaristosta. Kauniin kirjan loppumetreille on varattu yllätys.