Ihania joulumuistoja

Toivottavasti kiireenne pian helpottavat ja pääsette laskeutumaan joulun viettoon. Minun pitäisi lähteä ruokakauppaan hikoilemaan. Otan mukaan kilometrin mittaiset hermot ja hyvin suunnitellun kauppalapun.

Pukkikin saatiin, viime tingassa, mutta kuitenkin! Esikoinen on jo ihan pistoksissa, kun jännittää niin kovasti huomista.

Teidän lähettämienne joulumuistojen myötä toivotan teille oikein ihanaa aatonaattoa!

”Jouluun on aina kuulunut joulusauna. Parasta ovat lapsuuden joulut mummolassa ja se, kun vielä uskoi joulupukkiin. Saunan jälkeen joulupukki tuli jakamaan lahjat. Joulusta on jäänyt mieleen rakkaus ja lämpö ihmisten välillä. Samoin se on vieläkin.” Päivi

”Lapsuuden jouluissa oli parasta kun naapurin setä oli joulupukkina: uskoin pitkään, että juuri tuo pukki oli se oikea, koska hän ei ollut pahvinaamainen. Hänellä oli myös perinteisestä punanutusta poikkeava vaatetus turkkeineen ja karvareuhkoineen, ja ne jalkineet! Oikeat lapintossut.” Päivänkakkara

”Serkkupojan kanssa teimme toisillemme jekku-paketteja, joissa oli kaikkea ei pakettiin kuuluvaa, esimerkiksi heiniä. Sieltä löytyi lopulta jokin oikeakin lahja. Muistan ainakin kerran saaneeni tuollaisesta jekku-paketista toivomani musiikkikasetin.” Sari

”Pari viikkoa ennen joulua nukkumaan mennessään lapset pyysivät: "Kerro äiti joulusta." Kertomus oli vuodesta toiseen samanlainen: Aattoaamuna äiti herää aikaisin riisipuuron ja sekahedelmäkiisselin tekoon. Kun lapset heräävät, he tuntevat nenässään "sekametelin" ihanan imelän tuoksun. Tämän aamiaisen jälkeen saa katsoa telkkarista jouluisia lastenohjelmia. Puurolautaset tiskataan ja pöytään katetaan jouluisia leipomuksia: pipareita, pähkinäisiä, Hanna-tädin kakkuja, kaneliässiä ja torttuja. Niitä saa käydä napsimassa. Kinkku laitetaan uuniin. Parin tunnin kuluttua kotiin leviää kinkun tuoksu, joka sekoittuu "sekametelin" imelyyteen. On ihanan rauhallista. Radiosta kuuluu joululauluja, Odotellaan joulurauhan julistamista. Äitiä aina itkettää silloin, koska se on niin juhlallista. Lapset saavat mennä ulos leikkimään, koska joulupukin odotus jännittää. Ennen illallista käydään joulusaunassa. Voi sitä tunnelmaa, kun kinkku otetaan uunista ja kaikki herkut on katettu pöytään! Isä ja äiti syövät aina liikaa. Ja vaikka vatsa on täynnä, syövät he vielä jouluomenoita, mandariinejä ja suklaata! Sitten kuuluu ovelta aika äänekästä koputusta. Sitä vähän pelästyy, mutta kun ovi avautuu ja joulupukki tulee, niin sitten on niin, niin iloinen ja jännittynyt tunnelma. Laulamme joulupukille. Joulupukki kehuu ja kiittelee kaunista lauluamme. Hän pyytää lapsia avukseen lahjojen jakamisessa. Kun lahjat on jaettu, lähtee joulupukki seuraavaan taloon ja meillä alkaa kääröjen avaaminen. Lapset saavat jouluaattoiltana valvoa niin kauan kuin jaksavat, vaikka koko yön. Yleensä uni kuitenkin voittaa jo illan puolella ja kaikilla on hyvä joulumieli.” Anonpi

”Lapsuuden jouluista on jäänyt perinnöksi äidin tekemä lasimestarin silli, jota nyt yritän itse jäljitellä. Vihreitä kuulia ilman ei joulua ole ja 70-luvulla serkkuni sukulainen toi ensimmäiset mozartin-kuulat jouluun, joita ilman ei myöskään joulua voi viettää.” Minna

”Parhaita joulumuistoja on se, että pelasimme siskoni ja kahden veljeni kanssa lautapelejä jouluna monta päivää putkeen. Yleensä vielä sellaista uutta peliä, mikä oli ilmestynyt paketista. Kyllä me ulkoiltiinkin paljon, silloin oli aina hyvät talvikelit.” Annuli

”Lapsuuteni jouluihin liittyivät "siirtymätaipaleet" mummolasta toiseen. Vaikka joulu oli miten iloinen tahansa, jossain taustalla lapsen mielessäni kyti kuitenkin aina outo kaipuu… Olisin kovasti halunnut kaikkien läheisieni olevan läsnä yhtä aikaa – kokoontuneena samaan paikkaan – yhteisen kuusen juurelle… Ehkäpä tuo kaipuu teki minusta myöhemmin meidän heimon joulumuorin eli minun jouluni ovat jo kauan olleet suuria sukujouluja, johon kaikki kynnelle kykenevät ovat tervetulleita tonttujoukon jatkoksi. Poikkeusta ei tee jo ovella olevakaan joulu, ja se on mahtavaa.” Jaana

”Mummolan ulkosauna jouluna oli se, mitä innoissani ja vähän peloissanikin odotin. Saunasta juostiin sisälle taloon. Ukki tarjosi saunajuomaksi hyvin imelää marjamehua. saunan päälle syötiin yömyöhällä riisipuuroa ja luumusoppaa.” Sirpa

”Omat rakkaimmat joulumuistoni liittyvät 50-60-luvulle lapsuudessani maalla. Muistoissani on ennen joulua äitini ruskeiden piparien leivontapäivä. Ennen sitä haimme puoliksi salaa komerosta valkoisesta pilkkumista taikinaa pienillä sormillamme. Voi miten hyvää olikaan taikina tai valmiit piparit. Samoin sian teurastus tiesi einestä jouluun. Äitini valmisti ryynimakkaroita ja ne herkuteltiin valmistus iltana ja lähipäivinä, samoin kävi pääsyltyn kanssa sekä veripannukakkujen. Kinkku ja jauhelihaksi myllytetty liha taisivat olla suoraan niitä joulun ajan ruokiin meneviä. Kaikki tuollainen edellä kerrottu oli vuosittaista ja luonnollista silloin lastenkin nähdä. Useat muut joulun valmistelut piti jättää naisväen aivan joulun alus päiviin ja se taas tietysti näkyi uupumuksena. Karjan ja lasten hoidon ohessa leivottiin limput, kakot, pullat, valmistettiin laatikkoruoat, kinkulle ruistaikina kuori ym. Siivouskin tapahtui samassa tohinassa, kun kotimme ei ollut neliöillä rikastettua ja tarkoitus oli olla siistiä aattona ja erityisesti illalla. Kuusi joka oli haettu isän tai veljen opastuksella, siirrettiin puu-risti jalkaan iltapäivän tuntien koittaessa ja sen koristelu tapahtui oikeaoppisesti radiosta tulevan "kuusta koristeltaessa" ohjelman aikaan. Vanhempien oli vielä kiiruhdettava navettaan ja talliin jokapäiväiselle toimilleen. Sieltä heitä odotimme Oulun tiernapoikien lauluja ja Ihamäen Hietanimen hautausmaa ohjelmaa kuunnellen. Saunaan, joka oli alkuun ulkosauna, menimme perheenä, peräkanaa päivällä lapioitua polkua pitkin. Siellä ei enää turhia aikailtu vaan mieli oli sisälle runsaan pöydän ääreen. Siinä puhtoisina löysi jokainen hyvää ruokaa, josta jaoimme kiitosta kohdetta erikseen mainitsematta. Äiti sen olisi ansainnut, kiitoksen. Äitimme halusi vielä tiskata astiat ennen hiljentymistä, johon kuului evankeliumin luku joululauluineen ja enkelitaivaan virsi. Niin saimme evästä kaikkiin tarpeisiimme vaikka silloin ei sitä vielä ajatellutkaan. Kaiken tämän jälkeen saimme kuulla miten pukki oli taas kerran jättänyt lahjat eteiseemme, kiireinen kun oli. Vanhemmat sisareni olivat aikaisempina vuosina kohdanneet itse pukin meillä, mutta toisen nostaessa siitä itkun pelon, pukki ei enää tohtinut tulla näkösälle. Hyvä kun jätti edes ne lahjat, jotka laskimme sukkaparinkin erikseen kahdeksi, kun tapanina saimme mennä tapaamaan oman ikäisiämme. Lahjat olivat iso ilo. Kyllä sieltä muistuu useita erikseen, mutta jollakin tavalla se ei ole kuitenkaan aivan kaikki tuosta joulusta. Päivän päätteeksi menimme puhtaisiin petivaatteisiin, jotka äiti oli aamutuimaan vaihtanut. Johonkin myhäilevään sipinään vaihtuivat aaton hetket ja perhe alkoi nukkumaan. Joulussa on liikaa hyvää muistettavaa tällaisessa yhteydessä eritettäväksi. Voin vain lähettää lämpöiset kiitokset mielessäni vanhemmille jotka loivat lapsilleen joulun.” Hoidettu

”Lapsuuden jouluista 50-luvulla muistan joulun herkulliset tuoksut. Äiti teki karjalanpaistia ja leipoi Hanna-tädin kakkuja. Joulukuusen haku oli myös yksi kohokohta, me lapset oltiin joskus isän mukana sitä hakemassa. Kahlattiin paksussa hangessa ja etsittiin mahdollisimman kaunis kuusi. Kuusen koristelu oli myös yksi aaton kohokohta. Kuusessa oli silloin aidot kynttilät, joten niitä piti vahtia koko ajan, kun ne olivat palamassa. Lahjat oli aika vaatimattomia siihen aikaan, mutta silloin ei osattu kummempaa kaivatakaan. Silloin, kun omat lapset oli pieniä, oli taas oma hohtonsa järjestää joulua ja seurata heidän joulujännitystä. Edelleen olen jouluihminen ja aloitan jo hyvissä ajoin joulun valmistelun.” Menninkäismuori

Kuvan pullakuusien ohje löytyy täältä.