Joko sillä nyt on kuusi ja miten se muka kestää aattoon asti?

Siinä se taas töröttää olohuoneen nurkassa niin nättinä. Sukanpohjiin tarttuu neulasia ja oksat peittävät puolet televisiosta, mutta mitä siitä – sydänalassa tuntuu lämpöinen ailahdus joka kertaa, kun katson juhlavarustukseen puettua joulukuustani.

Tavakseni on tullut hakea kuusi kotiin itsenäisyyspäivänä. Suuntaan ostoksille yleensä Plantageniin. Näin aikaisin joulukuussa aitoja kuusia on tarjolla vain harvassa paikassa.

Tähän väliin pieni tietoisku: Aidonkin kuusen saa kestämään, kun huomioi pari asiaa. Ensinnäkin on tärkeä varmistaa kuusen laatu jo ostohetkellä. Kopistele kuusta maata vasten, nyppää kevyesti neulasia ja harjaa oksaa vastakarvaan. Jos kuusi ei pidä neulasiin edes jäisenä ulkona, tilanne ei ainakaan parane, kun sen tuo sisälle tupaan. Toinen muistettava asia on kastelu. Kastelu, kastelu ja vielä kerran kastelu. Jos kuusi pääsee hörppäämään juuresta ilmaa, valmistaudu ostamaan pikaisesti lisää pölypusseja imuriisi. Lisää vinkkejä kestävään kuusen löydät täältä.

Ja kun nyt kerran rupesin neuvomaan, niin yksi asia vielä. Magisson ja Väestöliiton keksintökilpailun voitti tänä vuonna kuusenalunen, jonka sisään on piilotettu jätesäkki. Kun joulu on ohi ja kuusi riisuttu koristeista, sen kun nykäisee pussin oksien yli ja kantaa hökötyksen pihalle. Ajatuksena on, että neulaset tippuvat pussiin eivätkä esimerkiksi legokoriin, patterin väliin ja eteisessä kenkien sisään, kuten meillä viime vuonna. Kuusipusseja ilman alusmattoa myyvät muutkin valmistajat, kuten Havunen ja Sini-tuote.

Lasten huoneeseen laitoimme (muovi)kuusen jo reilu viikko sitten. Olen nähkääs sillä tavalla hirveä ihminen, että haluan päättää olohuoneeseen tulevan kuusen koristeet ja niiden määrän itse. Toki lapset käyvät ripustamassa alaoksille omia suosikkejaan, mutta illan tullen järjestän koristeet uudestaan ja poistan ne, joita en kuuseeni kelpuuta.

Koska yritän olla aiheuttamatta lapsilleni hirveitä traumoja, olen hankkinut heille oman kuusen, jonka he saavat koristella aivan niin kuin haluavat.

Lapseni kiittävät minua varmasti, kun heille aikanaan selviää, että mittavin perintöni heille on joulupallokokoelmani. He eivät saa metsää eivätkä mittavia sijoituksia, vaan kymmeniä rakkaudella valittuja lasisia tähtiä, eläimiä, muffineja ja palloja. Instagramin puolella on aiheesta kilpailu, käykääpä osallistumassa!