Yrittäjän arkea- kevättapahtuma ohi

Huh, olen niin helpottunut kun lauantain kevättapahtuma meillä ja mun puodilla on ohi. Tiedättekö kun valmistautuu jännittyneenä johonkin monta viikkoa, kaikki ajatukset pyörii asian ympärillä ja vähän stressaa koko hommaa. Että muistaako kaiken jne. Sitten kun se asia on ohi, tulee niin helpottunut olo ja pystyy taas keskittymään muuhunkin.

Nyt mä olen hetken siinä vaiheessa, kunnes täytyy taas reilun kuukauden päästä järjestää uusi tapahtuma. Siihen mulla on onneksi vähän paremmin jo nyt asiat järjestettynä, joten stressiä on edessä huomattavasti vähemmän.

Voin siis nyt hetken taas keskittyä tähän blogiinkin enemmän, ja mulla onkin jo parikin postausta tälle viikolle tulossa. Haaveena olisi myös aloittaa vähän “konmaritusta”. Ehtiä siivota ainakin omat vaatekaapit, lastenhuoneet ja viedä tavaraa roppakaupalla kirppikselle. Itseasiassa täytyykin huomenna muistaa varata kirppispöytä… Mulla on hirveästi lastenvaatteita menossa eteenpäin, samoin mm. keittiön vanhat kattovalaisimet jne.

Isona haaveena on myös edetä vihdoin tuon pihankin kunnostuksen kanssa. Mulla tulee keskiviikkona teille se lupaamani postaus sisustussuunnittelijasta, ja ihan pikkaisen tuossa eilen aloiteltiin pihatöitä. Niistä kerron sitten myöhemmin lisää.

Nyt palaan vielä hetkeksi lauantaihin ja sen tunnelmiin. Järjestin tosiaan kolmannen kerran puotini tapahtuman. Viime vuonna mulla oli yksi kesätapahtuma ja yksi joulutapahtuma, ja nyt taas kolmas tapahtuma. Hirveän kivaa on aina ollut ja tapahtumat mun mielestä kivan suosittuja ollut. Toki aina on uutta opittavaa, jotta voi ensi kerralla taas paremmin järjestää. Mainostin aikalailla, varsinkin somessa, mutta koko ajan oppii lisää uusia tapoja mainostaa. Koitan myös tutustua jatkossa muiden tapahtumiin ja koittaa saada niistä ideoita.

Yksi iso jännitysmomentti näissä on myös se, että ottaa vieraita ihmisiä avuksi hommaan. Mulle uusi kahvilanpitäjä oli ihan vieras, samoin suurinosa myyjistä. Mulla oli paikalla mun lisäksi 7 myyjää ja kahvila. Ei yhtään tiedä miten ihmiset toimii, tuleeko ajoissa paikalle, auttaako telttojen kasaamisessa jne. Viimeiseen asti saa aina jännittää. On myös haastellista muistaa infota kaikkia myyjiä, ja yrittää yleensäkin pitää koko palapeli melkeinpä yksin kasassa.

Lopulta kaikki meni oikein hyvin. Sääkin lopulta suosi ihan hyvin, saatiin piha ajoissa kuntoon. Asiakkaita riitti, niin etten ehtinyt taukoa pitää. Toivon että kaikki myös viihtyi. Joitakin virheitäkin tuli, unohduksia jne, ja joku oli tehnyt reiän meidän trampoliiniin… Mutta kaikille sattuu vahinkoja ja itsekin opin tästä taas kerran. Mulla on vaan huono tapa jäädä vatvomaan asioita. Ei pitäisi, koska tällaisissa jutuissa on iso työ järjestää ja kaikki ei vaan aina voi täysin onnistua.

Näissä tapahtumissa on kuitenkin parasta se, että näkee ihmisten tulevan uudelleen. Silloin tietää onnistuneensa edes jotenkin, jos saa ihmiset palaamaan. Toinen mikä on kivaa, on tutustua uusiin ihmisiin. Esimerkiksi Oranssin Oravan Erika, joka on nykyään mun pop up-kaveri, häneen tutustuin vajaa vuosi sitten mun ekassa tapahtumassa johon hän tuli myymään ekotuotteitaan. Ollaan tässä vuoden aikana nähty kun ollaan ostettu toistemme tuotteita tai jaettu yrittäjän arjen fiiliksiä. Lopulta, vähän vahingossa päädyin hänen kaveriksi Koivukylän pop upiin, ja nyt meillä on sujunut mun mielestä tosi kivasti yhteistyö. Uusia yhteisiä projektejakin olisi näköpiirissä. Nämä on niitä elämän kohtaamisia, joista uskon että näissä on joku kohtalo mukana. On myös kiva kun puodilla käy vakkariasiakkaita, joiden kanssa tulee jonkun verran juteltua. Muutenkin koen että tällaisessa pikkupuodissa sitä kohtaa asiakkaan ihan eri tavoin kuin isoissa marketeissa. Nämä on yksi niistä asioista, miksi tykkään mun työstä ihan hirveästi.

Josta pääsen taas muutenkin aiheeseen yrittäjyys. Kerroinkin aiemmin toisessa postauksessa mitä mun puodille kuuluu. Voin sanoa edelleen ettei tässä nyt hirveästi palkkoja itselle makseta vielä, ja välillä iskeekin epätoivo. Silti jaksan yrittää, ei ajatustakaan että oikeasti lopettaisin. Olen nauttinut aivan älyttömästi pop up-työstäni, olen lähtenyt sinne joka ilta kuin vapaalle perhehulinasta. Nyt ymmärrän vihdoin, mitä tarkoittaa kun joku oikeasti nauttii työstään. Asiakasmäärän pitäisi kasvaa runsaasti, mutta mä jaksan yrittää. Yksi mun viisas tuttuni sanoikin, että aina kannattaa yrittää jos jotain haluaa. Vaikkei heti meniskään tosi hyvin, mutta työstä nauttii täysillä, silloin täytyy jatkaa ja silloin varmasti vielä onnistuu. Jos yrittää ja toteaakin, että ei tämä ollutkaan mitä odotin, en tykkääkään tästä, niin sitten vaan lopettaa. Voi ainakin olla ylpeä että kokeili ja nyt tietää ettei se ole mun juttu ja voi keskittyä muuhun.

Tällaista tänään. Huomenna sitten remppajuttuja, myöhemmin pihajuttuja ja ehkä joku päivä myös kotijuttuja. Niitä ei olekaan hetkeen ollutkaan kaiken kiireen keskellä. Saa myös toivoa, mitä postauksia haluaisitte nähdä?

-Henna-