Viikonlopun kuulumisia
Taas on kohta yksi viikonloppu ohi. Me ei saatu kovinkaan paljoa aikaiseksi kun Miki on vielä vähän kipeä ja Samikin sairastui niin ettei ole juuri mitään jaksanut tässä tehdä.
Mä olen keskittynyt vartioimaan uutta kissatulokasta, jotta se kotiutuisi mahdollisimman mukavasti.
Uskomatonta kyllä, meidän keittiö on vielä siisti, jopa mies on viitsinyt nyt vähän siivota jälkiään. Mikin legot on sielä ainoastaan levällään.
Vappukin tulee, ja silloin voisinkin vähän leipoa ja tehdä jotain herkkuruokaa, meidän hyvä ystävä tulee ainakin vappu-skumpalle. Ensimmäinen simakin korkattiin äsken, ja hyvää oli!
Vähän pihahommia ollaan sentään tehty, äsken mies kaivoi maalaustelineet varastosta, jospa kohta saisin Mikinkin ulos niin voitaisiin aloitella ekan seinän rapsuttelua. Painepesurilla otettiin jo pahimmat liat. Laitoin myös facebookiin tutuille perinteiset talkookutsut. On taas niin paljon ulkona hommaa ettei kyllä kaksin ehditä juuri mitään. Muutamakin käsipari lisää auttaa jo huimasti!
Asiasta viidenteen, mä laitoin tähän kuvan olohuoneesta, koska olen vihdoin melko tyytyväinen siihen. Kun muutettiin tänne, olkkari oli vielä aika tylsä kun täällä oli se meidän sänkykin, mutta nyt sängyn poistuttua, olen muokannut sitä vähän uusiksi. Divaani, työpöytä ja värikkäät tekstiilit sohvalla on tuonut kivaa tunnelmaa ja väriä tänne. Sohvapöydänkin tilasin Ellokselta, mutta niillä oli 2,5 kk toimitusaika sille, joten peruutin koko jutun… Ihan älyttömäksi menee nuo toimitusajat… Eli täytyy taas etsiä toista vaihtoehtoa.
Ei, nyt on kyllä pakko mennä vielä ulos vaikka väkisin, ennen kuin tarvii aloittaa lasten iltatoimet….
-Henna-
Sielläkin uusi kissatulokas! Ihanaa!
Jonkin aikaa olen blogiasi seurannut ja erityisesti sydämeni läikähti hullun naisen, sadan lapsen ja elukan kohdalla 😉
Täällä perhe kasvaa niinikään kissalla kuukauden päästä, tosin varsin pienellä sellaisella <3
Mukavaa viikkoa sinne. Kaunis koti teillä!
Heh, joo toi hullu nainen elukoittensa ja lastensa kanssa kuvaa mua aika hyvin.:D Montakohan kertaa tossa asemalla on ihmiset hämmentyneenä kuunnellu kun ärisen tässä pihalla koiralle tai lapsille.:D Kaikki tästä junalla kulkevat varmasti jo tietää että täällä asuu joku tuhma Unto kun aina kuuluu "UNTOO!" Just katsoin koirakuiskaajaa ja päätin taas kerran opetella rauhoittumista, rauhallisesti ja hiljaa puhumista sekä pohjattoman hyviä hermoja.
Oi, kissanpentu olisi ihana kokea vielä joskus, mutta ei ainakaan seuraavaan 10 vuoteen!:D tai ainakaan viiteen..
Kiitos!:)
Ps. Oikeesti Unto on kiltti. Enkä mä niin kovaääninen ja vihainen oikeasti ole, täällä vaan ääni kantaa hyvin.;)