Väliajalla

Tässä talossa on fiilikset hiukan muuttuneet siitä mitä ne oli viikko sitten.
Silloin mä puhkuin vielä intoa ja energiaa, maalausurakka oli alkanut ja me saatiin urakka tehokkaasti aloitettua. Nyt on urakan 9. päivä ja puuh… Niskat on jumissa, ei huvita, armoton väsymys ja tunne ettei tämä lopu ikinä. Tahtikin hidastunut.
Kaikki se oli kuitenkin odotettavissa, kyllähän sen arvasi ettei kahta viikkoa voi samalla innolla vain maalata aamusta iltaan. Me ollaan silti tehty ihan hirveästi, pääosin kahdestaan. Kaikkea emme millään saa nyt maalattua mutta ne korkeimmat kohdat on nyt melkeinpä maalattu, ne jotka olikin tavoitteena.
Huomiseksi on luvattu taas kaatosadetta, joten saa nähdä tuleeko meille ensimmäinen sään aiheuttama tauko.
Odotan innolla ensi viikkoa kun nosturi palautetaan ja pääsen laittamaan kotia. Jos aiemmin harmittelin sitä että mulla ei ole irtiottoja arjesta ja olen aina kotona, niin tämäkin oli kyllä omanlaisensa irtiotto arjesta. Kouluikäisenä mä aloin aina siivoamaan kun piti lukea kokeisiin, siivouskin on kivaa silloin kun on jotain tylsempää tiedossa. Nyt en ole viikkoon ehtinyt tehdä mitään muuta kuin maalata, joten mä oikeasti haaveilen siitä että arki palaa, saan siivota, laittaa kotia ja tehdä muita arkisia juttuja! Niin, ja laittaa oikeaa ruokaa eikä kiireistä valmisruokaa…

Näin illalla kun saa hetken olla ilman pensseliä ennen nukkumaanmenoa, on ihanaa vain antaa kropan levätä, katsella leffoja, lukea ja polttaa kynttilöitä.
Kirjoihin liittyen mun pitikin tulla kiittämään. Laitoin teille alkukesästä toiveen että suosittelisitte hyviä kirjoja, ja sitä kautta olenkin tämän kesän aikana saanut lukea monta koukuttavan hyvää kirjaa! Parhaat lukemistani ovat olleet Carlos Ruiz Zafonin kirjat, joita luinkin kolme: Tuulen varjo, Enkelipeli sekä Taivasten vanki. Niin mielettömän hyviä! Kirjat liittyy toisiinsa, ne voi oikeastaan lukea missä järjestyksessä vain, hahmot ovat mielenkiintoisia, tunnelma mystinen ja kielenkäyttö niin uskomaton ettei voi kuin ihmetellä miten joku osaakin.
Tänään aamupäivän tuhlasin veden sataessa, lukemalla loppuun Khaled Hosseinin Leijapojan. Sekin oli kirja joka piti lukea melkein yhdeltä istumalta. Olen lukenut aiemmin myös hänen toisen kirjansa, Tuhat loistavaa aurinkoa, joka oli yhtä hyvä. Kyyneleet silmissä sai lukea tätä kirjaa. Eikä vähiten siksi, että tietää tuollaista tapahtuvan oikeasti… Taas tajuaa kuinka sitä onkaan itse onnekas kun saa asua Suomessa, turvassa ja elämän murheet on oikeasti tosi pieniä.

Mulla on muutkin lukuehdotuksenne listalla, moni muukin kirja kuulosti niin lupaavalta että meinaan varmasti muutakin lukea. Jatkossakin saa ehdottaa, uskon että siitä hyötyy muutkin lukutoukat.

Kohta täytyy mennä nukkumaan jotta huomenna taas jaksaa maalata jos sää sallii. Sitä ennen täytyy vielä valita seuraava kirja….

-Henna-