Tulevaisuuden suunnitelmat ja arvonnan voittaja

Lauantai alkaa olla lopuillaan. Aika letkeästi mennyt tämä päivä. Oikein mitään ihmeempää ei olla tehty. Mikillä oli kaveri kylässä, mun sisarukset ja äiti käväs kahvilla ja illaksi haettiin irtokarkkeja ja vuokraleffa.
Mä olen jo pari päivää kutonut tuota kuvassa näkyvää villapaitaa Nestorille. Saan toivottavasti sen huomenna valmiiksi niin pääsen sitten aloittamaan villapaidan Mikille.

Multa on täällä blogissa jo pariin otteeseen kyselty tulevaisuuden suunnitelmia, ja ajattelin niistä tulla vähän kertomaan.
Nestorihan täyttää ens kuussa jo vuoden (Apua, nyt jo!!!) ja mä olen edelleen kotona kotihoidon tuella.
Meiltä lähti viimeiset hoitolapset viime kesänä heinäkuussa, ja tottakai ajatukset pyörii usein töissä ja siinä että mitähän sitä seuraavaksi tekisi.
Mä en oikeastaan tiedä vielä. Nykyään sijaisperheillä ainakin Helsingissä on sellainen sääntö, että oman lapsen täytyy olla 2-vuotias kun töihin palaa. Se on todellakin sääntö ja siitä ei poiketa vaikka kuinka sanoisin että jaksan ja osaan kyllä. Rehellisesti, onhan se järkevää. Miki oli aikoinaan just ja just 1,5 vuotias kun aloitin. Ennen kuin tämä 2-vuoden sääntö alkoi. Kyllähän se oikeasti näin jälkikäteen oli liian aikaisin. Varsinkin kun Miki oli meidän eka lapsi ja työ oli ihan uutta. Se alku oli henkisesti aika hurjaa, kaikki työn kriisit paino päälle ja samalla piti hoitaa se oma pieni.
Toisen lapsen kohdalla ja työn jo tuntevana voisin kyllä aloittaa jo keväällä, mutta kun sääntö on tuo, niin minkäs teet. Syksyyn on odotettava eli yli vuosi vielä. Toisaalta Nestori on vaativampi vauva kuin Miki oli. Tai ainakin vauhdikkaampi!

Mä olen miettinyt myös muita vaihtoehtoja, mutta en tiedä mitä haluaisin ja töihin en kuitenkaan ihan vielä edes halua. Olen myös pohtinut kuumeisesti, jatkammeko lyhytaikaisena vastaanottoperheenä vai pitkäaikaisena sijaisperheenä. Mehän kävimme sijaisperheiden koulutuksen juuri ennen raskauttani.
On vaan niin hirveän iso päätös ottaa pitkäaikaisesti lapsi. Toisaalta sijaisperheistä on kova tarve ja kyllähän meillä tilaa on. Toisaalta haluan sitä paljon, toisaalta työn tuntevana pelottaa ihan hirveästi.
Tottakai mietimme myös haluammeko vielä omia lapsia. Vai oliko omat lapset siinä. Olisi hirveän raskasta taas odottaa raskautta ja pelätä keskenmenoja. Toisaalta äidinhormoneissa aina haaveilee siitä “vielä yhdestä vauvasta.”
Olen myös haaveillut että joskus perustaisin taloomme sisustuskaupan/kahvilan/harrastustilan. Senkään aika ei ole kuitenkaan vielä. Ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista sellaista perustaa ja mulla ei ole pienen vauvan kanssa voimia siihen just nyt.

Kaikki on siis vielä hyvin hyvin auki. Pitäisi itsekin nyt vaan osata olla, nauttia Nestorin vauva-ajasta ja luottaa siihen että asiat järjestyy. Nyt viime aikaisten uutisten keskellä erityisesti, haluaisi vaan taas voida jotenkin auttaa muita, varsinkin lapsia. Toisaalta haluaisi olla vain hyvä äiti niille omille lapsille.

Jos mun pitäisi nyt tällä sekunnilla päättää, niin me luultavasti jatketaan vuoden päästä vastaanottoperheenä, jos vain sinne asti pärjätään niin että olen kotona. Toisaalta elämästä ei koskaan tiedä.
Joka tapauksessa olen nauttinut kovasti tästä vauvavuodesta. Ihan erityisen kiitollisena, kyllähän tätä niin pitkään odotettiin. Olen myös saanut pohtia itseäni “sijaisäitinä”, mitä tekisin paremmin ja miten osaisin levätä työssäni tarpeeksi. Irtiotto työstä on joka tapauksessa tehnyt todella hyvää, kyllähän sitä aika tauotta niitä töitä teki sen 5,5 vuotta, yötä päivää.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo, mutta nyt ainakin syksyn olen ihan kotona omien lasten kanssa. Teen ompeluhommia omaksi iloksi, vietän aikaa perheen kanssa ja kirjoittelen blogia.

Meinasin jo ihan unohtaa arpoa voittajan Kasvun Taika-arvontaan! Voittaja on Emilia K, joka voitti taaperosirkus-kurssin. Onnea voittajalle, laitoin sulle sähköpostia!

Kohta laitetaan Nestori nukkumaan, ja sitten leffa pyörimään.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

-Henna-

Ps. Saa kysyä, jos on jotain kysyttävää sijaisperheydestä. 🙂