Tötteröpää

 Meillä täällä sama meininki jatkuu. Arkea, arkea. Tosin tässä talossa ei siltikään yksikään päivä ole samanlainen kuin edellinen. Aina jotain sattuu ja tapahtuu.
Mulla oli tänään hyvä ystävä käymässä, ja se just katseli tätä hulinaa ja nauroi että on mun elämä vähän muuttunut muutamassa vuodessa. Vähän aikaa sitten olin vielä lapseton ja asuin yksin työsuhde kerrostaloasunnossa. Nyt on aviomies, kolme lasta ja iso rempattava talo. Aika vauhdikasta siis.

Se ei kuitenkaan haittaa, en kaipaa yhtään siihen menneeseen. Puhuttiin myös siitä että miten mä tykkään tästä työstä siksi, ettei se työ ole ikinä samanlaista. Mä kun en jaksa olla samassa työssä vuositolkulla. Tämä työ kyllä mulla saattaa olla vuosia, mutta se tilanne muuttuu aina ihan täysin kun lapsi tai lapset vaihtuu.
Täällä tytöt on nyt oppinut jo paljon uutta, ja vaikka välillä tuntuu että “pää räjähtää”, niin oi että kun tulee hyvä fiilis näistä onnistumisista! Sekä lapselle itselle myös. Muksu on yhtä hymyä ja riemua kun onnistuu ja häntä siitä kehutaan.:)
Miki on vähän taantunut pienten tullessa taloon, mutta kyllä tämä kasvattaa häntäkin.

Mies on aloitellut myös ullakon ikkunoiden korjausta. Täällä alhaallakin ikkunat ovat täysin kesken, mutta joka ilta tuo mies jaksaa puuhastella ikkunoita, tai pihahommia.
Itse suunnittelin että voisin maalata kesällä tuon varastorakennuksen, koska se on melko hyvässä kunnossa. Harjaus ja yksi maalikerros tagien päälle saattaisi riittää.
Myös pihatalkoita suunnittelimme. Grillausta ja pihatöitä isolla porukalla olisi aika kivaa.:)

Sitten vielä monia kiinnostava aihe, meidän Eppu. Pojulta lähti kulkuset eilen. Jos täällä ei normaalisti ole sirkusta, niin eilen oli. Eppu tuli unisena kotiin leikkauksesta ja tarkoitus oli että tuo nukkuu vielä monta tuntia. Laitoin sen sänkyynsä lattialle, mutta eikä mitään, se lähti heti liikkeelle. Toinen ei pysynyt edes pystyssä, hoippui kuin humalainen, mutta herra halusi omalle paikalle sänkyyn. Siis meidän sänkyyn. Sinne se jotenkuten hyppäsi, mutta eihän sitä voinut sinne jättää ettei se tipu. Lisäksi Osku meni ihan sekaisin tilanteesta, murisi Epulle ym. Eppu myös lirautti anaalirauhaset tyhjäksi, eikä saanut nuolla tikkejään, joten tötterö piti laittaa päähän. Pyllyn pyyhin märällä. Se kamala haju jäi silti asuntoon koko päiväksi….:/
Kaiken tämän lisäksi, kun kissa olisi tarvinnut mun täyden huomion, lapset tappeli ihan erityisen paljon ja mies joutuin jäämään ylitöihin. Huh huh..

Tänään meidän tötteröpää on niin onneton, pikkuinen raukka, että ihan pahaa tekee…Tötterö päässä törmäilee joka paikkaan, ei pysty peseytymään, ei saa mennä ulos eikä ullakolle, syöminen on hankalaa, ei pysty edes puskemaan vaikka haluais antaa hellyyttä…ja ilme on niiiiin onneton ja kärsivä…”ottakaa tää pois, pliiiis” se sanoo. Vielä viikko kulta, valitan…

-Henna-