Siskon suuri päivä

Perjantai oli kiireinen päivä. Ystävänpäiväjuhlinnat jä vähän vähemmälle noin muuten, koska keskityimme yhteen parhaaseen ystävääni, pikkusiskooni, ja hänen Wanhojen tanssi-päivään.

On niin vaikea välillä uskoa että se pikkuinen pirpana on nyt 17-vuotias nuori nainen. Pienestä vaaleanpuna-tylli-pitsi-keijukais-prinsessasta kuoriutui upea nuori aikuinen joka pääsi oikeasti viettämään päivän prinsessana. Tätä neitoa minä olen saanut hoitaa ja kasvattaa äidin tukena 17 vuotta, ja nyt perjantaina 14.päivä olin hänestä kovin ylpeä.

Wanhojen tanssit on tainnut olla hänen unelmansa jo siitä pienestä pirpanasta asti. Joten kun vihdoin oli lupa aloittaa, järjestelyt alkoikin jo todella hyvissä ajoin. Pukua haimme jo kesällä Helsingistä ja nauroimme sitä miten ajoissa olemme, tansseihinhan on vielä hirveästi aikaa! Pukuvuokraamo oli kuitenkin täynnä nuoria innokkaita neitoja, emme todellakaan olleet ajoissa! Jo tuolloin liikkeessä hämmästelin miten puvut ovat erilaisia nykyään. Vaaleanpunaista, keltaista, liilaa, blingblingiä, jenkkimeininkiä.

13-vuotta sitten minä tanssin omia wanhojen tanssejani, jolloin meininki oli kovin toinen. Silloin puvut vuokrattiin pääosin, nykyään ostetaan. Silloin puvut oli “wanhoja” pukuja, linnanneitotyyliä, nykyään puvut ovat moderneja iltapukuja.

Silloin tukkani laitettiin kyllä kampaajalla, mutta meikkasin itse ja olin valmis juhliin. Nykyään neitojen hiukset ja meikki laitetaan ammattilaisella, otetaan ripsipidennyksiä ja suihkurusketuksia. Mä sain sentään kunnian meikata siskon. Kerroin että kokemuksesta en menisi ammattimeikkiin ilman koemeikkiä, ammattilainen ehkä osaa mutta saattaa tehdä meikin joka ei tunnu omalta. Joten tehtiin siskolle koemeikki joka kelpasi hyvin.

Mun tansseissa aikoinaan tanssittiin ja juhlittiin yömyöhään ne isot puvut päällä, ja kotiin menin kävellen. Nämä neidot vaihtoivat isot puvut pikkuisiin kimallemekkoihin tanssien jälkeen, lähtivät syömään ja limusiinilla sieltä Helsingin yöhön.

Että jos en muuten näin vasta 30-vuotta täyttäneenä tunne itseäni vanhaksi, niin siskoa seuratessa kyllä välillä järkyttyy miten maailma muuttuu.
Muutoksia ollaan ihmetelty, mutta lopulta, mitä väliä. Pääasia että Jasminella oli ikimuistoinen päivä! Niin se taisi ollakin.

-Henna-