Sananen mun vaatetyylistä ja vähän lasten

Omaa vaatetyyliään on kyllä hauska seurata vanhoista valokuvista. Mikä muuttuu, mikä pysyy tavallaan aina samana, mikä on se oma juttu. Iän myötä sitä tavallaan löytää paremmin oman juttunsa, mutta en mä nyt sanoisi että jämähtäisin mitenkään yhteen juttuun. Hiuksiakin olen värjnnyt vaikka ja millä väreillä, mutta sitten kuitenkin palaan aina perus ruskeaan.

Mun juttu on tosi pitkään ollut mustaa, nahkaa, lyhyitä mekkoja, polvisukkia, revittyjä farkkuja. En pukeudu mitenkään näyttävästi, olen aika massaan sulautuja. Seuraan silti jonkin verran muotia, jo ihan pikkusiskonkin kautta. (Meillä on kyllä silti ihan eri tyyli) En kuitenkaan sinänsä ole mikään muodin perässä juoksija,kunhan nyt vähän pysyn mukana että mikäs tämän päivän juttu onkaan. Sieltä sitten nappaan itselle sopivat jutut, tai tulen vähän jälkijunassa. Se mille nauroin eilen, saattaakin tänään olla ihan kiva. Välillä kysyn siskolta, voiko kolmekymppinen pukeutua näin, heh.

Mä olen paljon kotona, joten enimmäkseen kuljen verkkareissa ja legginseissä ilman meikkiä mukavasti mutta muualle kun lähden niin vilkaisen nyt vähän enemmän peiliin. Nyt pienen lapsen kanssa kyllä tulee vähemmän laittauduttua, kun ei saa hetken meikkausrauhaakaan. Kaikkea kuitenkin aikansa.

Mä uskalsin vihdoin kokeilla korkeavyötäröisiä housuja, ja tykkään kyllä. Mukavat päällä ja ei jää maha viimassa paljaaksi. Viininpunainen on nyt tämän syksyn juttu, ja mä kyllä tykkään ruskeiden hiusten kanssa. Haluaisin käyttää paljon harmaata, mutta jotenkin mulle ei vaan harmaa sovi. Punertavat, liilat, vihreät, musta, ne on enemmän mun juttu.

Nyt on tullut myös pakko opetella käyttämään päivittäin laseja. Raskaus ja imetys vei näön tosi huonoksi. Alkoi olla jo niin hirveä päänsärky ja olo ilman laseja että kävin vihdoin optikolla viikko sitten. Mun täytyy käydä uudestaan kun olen lopettanut imetyksen, hormonien tasautuminen kun voi taas palauttaa näköä.
Kuvan lasit on mun vanhat, olen niitä käyttänyt tosi vähän mutta nyt uusia odotellessa ne on koko ajan päässä, vaikka eivät juuri autakaan.

Mulla on vaikuttanut aina vähän tyyliin myös eri elämänvaiheet. Lasten myötä olen molempien kanssa pätkässyt hiukset lyhyeksi, ihan jo käytännön syystä. Kun pieni nappaa tukan nyrkkiin koko ajan. Mukavuus voittaa myös aina pikkulapsi-aikana, mutta heti kun lapset kasvaa niin hiuksetkin kasvaa ja tyyli taas palautuu entiselleen. Onneksi enää ei tarvitse miettiä vaatteita ison mahan tai imetyksen kannalta, vaan saa pukea mitä haluaa.
Lapsia tykkään kanssa pukea kivasti, vaikka heidänkin vaatteissa mukavuus on tärkeintä. Nyt koululaisena Miki on todella tarkka vaatteista ja päälle puetaan samaa kuin kavereilla. Nestorilla suosin viileällä lattialla lämpimiä haalariasuja ja tilavia haaremihousuja. Sekä mahdollisimman helppoja vaatteita, poika kun rimpuilee aina kun puetaan. Joten täytyy melkein lennossa pystyä pukemaan.
Enemmän ja enemmän mietin vaatteissa myös ajattomuutta ja laatua. Jotta vaate kestää pitkään ja on mukava. Tekisin myös enemmän vaatteita kaikille jos ehtisin. Villapaidat ja villasukat teenkin itse, koska ne kauppojen halpis villapaidat ei kestä mitään.

Kuvassa on Nestorinkin “päivän asu” ja perus “rattaissa on tylsää”-ilme. Hirveällä huudolla aina kärryihin ja tuon ilmeen kanssa seuraa maailmaa. Ihmeen pitkään poika kuitenkin kyydissä jaksaa istua ilman kiukuttelua. Saa nähdä miten sitten käy kun oppii kävelemään.

Tänä vuonna tilasin kerrankin huutonetistä hänelle talvihaalarin enkä ostanut . Noin pienillä ne on yleensä käytettynäkin hyvässä kunnossa, mutta hinta paljon halvempi. Tuo Name it:n haalari oli kuin uusi.

Ihanat kelit meitä suosii, nahkatakissa ja villapaidassa vielä pärjää hyvin. Huomenna lähdetään Helsinkiin katsomaan Nestorin synttärilahjaa, taidan vetää taas nahkatakin päälle.

Mun vaatteet:
Korkeavyötäröiset housut, huivi ja pipo: Bikbok
Paidat ja kengät vanhoja
Takki: H&M

Nestorilla:
 Pipo ja haalari: Name it

-Henna-