Ruotsista paluu
Huuh, vieläkin keinuttaa!
Palattiin tossa tunti-pari sitten ruotsinlaivalta kotiin. Jestas että olikin rankka reissu! Nestori ja laivan keinuminen valvotti yöt, ruotsissa oli inhottava märkä keli ja Miki kitisi ties mistä väsyneenä. Onneksi meillä ei sentään ollut krapulaa, niinkuin varmaan aika monella muulla oli tänään laivassa…
Kotimatka taisteltiin lumessa vaunujen ja laukkujen kanssa, ja kotona odotti kissojen jätteet lattialla… Ou jee. Oli oikein selviytymistä!
Tämä reissu oli oikeastaan myös hyvä harjoitus kuukauden päässä odottavaa Pariisin matkaa varten. Olin jotenkin ajatellut että Nestorin kanssa on niin helppoa. Se kun nukkuu vaunuissa ja välillä syö. No ei se ihan niin mene. Se myös välillä valvoo, eikä välttämättä viihdy kauaa hereillä vaunuissa. Ruokaa pitää saada heti kun herää, enkä viitsi nostella paitaani ihan missä vaan. Myös rintaraivarit ylinälkäisenä täydessä, supervalaistussa buffetissa tuli nähtyä… Yöt myös valvottiin ja äiti on aika väsynyt nyt. Ei kivaa.
Nestori on ollut helppo lapsi kyllä, mutta nyt ymmärrän varautua tiettyihin asioihin Ranskassa. Vaikka kotona on ns helppoa niin onhan se nyt ihan erilaista olla reissussa vauvan kanssa.
Veikkaan että turvaudun Pariisissa rintareppuun aika usein, siinä kun poju viihtyy. Ja ymmärrän että taukoja ja Nestori-aikaa täytyy varata eikä vain juosta paikasta toiseen. Eikä tehdä liian tarkkoja aikatauluja, ne ei toimi.
Olisi aika myös vähän elvyttää ranskankielen taitoja. Ruotsissa oli kiva kun ymmärsi aika hyvin ja osasi toimia kassalla ruotsiksi. Pelkkä “Bonjour” ja “Je ne parle pas francais” ei ihan riitä. Mä luin lukiossa aikoinaan ranskaa, mutta joo… En osaa enää. Jos nyt muutaman sanan ja lauseen opettelisi vielä ennen reissua.
Nyt lähtee jutut taas ihan lapasesta, joten lopetan höpinät. Ranskasta asiaa varmaan lisää sitten myöhemmin.
Nyt tekisi niiin mieli ottaa päikkärit… (Hah hah, niinpä vissiin tulee onnistumaan…)
-Henna-
Ps. Odotti sielä kotona myös edelleen nätit kevät-tulppaanit
Pariisissa on aika hankala liikkua tai vaunujen kanssa, sillä esim. metrossa ei ole hissejä. Muistan ihmetelleeni, että miten paikalliset kuljettaa lapsia, sillä ratasväkeä näkyi tosi vähän. Todella pienetkin lapset kävelivät tai heitä kannettiin. Rintareppu on varmaan kätevin. Ihanaa matkaa, kaikesta huolimatta!
Kiitos vinkistä! Tästä muistinkin että niinhän se oli Prahassakin kun oltiin, kun Miki oli noin 5kk vanha. Kannettiin rattaita metroon…. Melko paljon liikutaan myös kävellen jolloin vaunut voi ottaa mutta rintarepun otan myös.
No kas, ensimmäinen kommentoija on kirjoittanutkin jo saman mitä minäkin meinasin! Eli metroon meneminen oli mulle suurin yllätys kans vauvan kanssa Pariisissa. Minä olin tietystikin vielä vain ainoana aikuisena lasten kans liikkeellä, joten ihan itse taiteilin vauvan rintareppuun, köytin kaikki laukut itseeni ja kasasin vielä rattaat kasaan ja jyskytin sitten tuhannet rappuset alas sinne metrotunneleihin 😀 No loppureissusta olin siinä jo sairaan nopea 😀 Mutta rintareppu oli ihan must, kaikissa muissakin paikoissa (Louvreen pääsi kyllä rattailla sisälle hissillä mutta siellä sisällä ei sitten ollutkaan enää jokapaikkaan niin kepee pääsy ). Sä pärjäät taatusti ranskassa jos oot ranskaa lukenutkin. Minä en ollut päivääkään sitä lukenut ja silti selvisin! Minä kun olen muutenkin maalaistallukka, niin en oikein ymmärtänyt mitään, mutta helpottavin tieto oli kun ymmärsin että "sortie" on exit. Sillä pärjää! 😀
Voi kamala, eipä kuulosta kovin rentouttavalta… Mulla on sentään ystävä mukana niin helpottaa paljon! Mä ostin just matkustajan ranskan sanakirjan niin saan siitä vähän muistella että mites se menikään… 😀