Remontti sarja: Sarjan esittely 2-Meidän tarina lyhyesti
Lupasin eilisessä postauksessa vielä palata kertomaan lyhyesti meistä ja tästä talosta.
Me ollaan siis: Minä Henna 32 v. Aviomies Sami 39 v. Lapset Miki 8 v. ja Nestori 2 v. Unto-koira, Osku ja Minni-kissat.
Meidän talo, se vuosien remppakohteemme on 1901 rakennettu Vr:n asuinkasarmi Korsossa. Talo on ollut osa isompaa asema-aluetta. Meidän talossamme oli aikoinaan 5 huoneistoa vr:n henkilökunnan käytössä. Vuonna 2000 talo on remontoitu eläinklinikaksi. Vuonna 2009 valtio laittoi kuitenkin talon myyntiin, ja eläinklinikkakin joutui siirtymään tien toiselle puolelle. 2009-2011 talo etsi uusia omistajia, oli tyhjillään ja sotkettiin melko tehokkaasti. Talosta oli kyllä monet kiinnostunut, mutta syystä tai toisesta, sitä ei kukaan muu ostanut.
Ennen tätä taloa asuimme ensimmäisessa omistusasunnossa, kerrostalo-kolmiossa Helsingissä. Sielä koimme ekat remppakokemuksemme. Maalasimme seinät, asensimme laminaatit lattiaan ja… No siinä se melkeinpä olikin, haha!
Vuonna 2011 alkuvuodesta muutimme tähän taloon. Kokemus remontista oli tuo tuossa edellä. Kaksi hullua lähti kohti täysin tuntematonta. Talo oli niin rumassa kunnossa että kukaan muu ei uskaltanut tätä ostaa. Talo oli iso, kylmä, ikkunat rikki, ovet potkittu sisään, seinät sotkettu sisältä ja ulkoa. Tammikuun pakkaset eikä talo ollut asuttavassa kunnossa. Miki oli 2-vuotias pikkuinen pallero ja me toimimme vastaanottoperheenä, joten meillä oli kouluikäinen lapsikin hoidossa. Miehellä oli päivätyönsä.
Ensin remontoimme pikaisesti talon pienemmän huoneiston, joka oli jäänyt asunnoksi vielä eläinklinikka-vuosien ajaksi. Sielä oli keittiö suht hyvässä kunnossa ja se oli nopeampi remontoida pikaisesti siedettävään kuntoon. Pari viikkoa oli aikaa remontoida, ennen kuin edellinen asunto siirtyi uusille omistajille ja me jouduimme muuttamaan tähän.
Talo oli pimeä, ikkunat olivat rikki ja levytetty, joten valo ei päässyt sisään. Pönttöuuneja ei saanut vielä polttaa, eikä lämmitys toiminut kunnolla. Ikkunoista tietty veti reippaasti. Pikainen siivous, kaikki oli paksun sontakerroksen peitossa. Lattia oli siisti puulattia, joten sille riitti pesu. Seinät ja patterit maalattiin jotta tagit ja graffitit saatiin piiloon. Vessasta jynssättiin kaakeleista tageja. Pienen huoneiston ikkunat korjautettiin ulkopuolisella. Paksut vanerit poistettiin ikkunoista. Oli muuten juhlava tunne saada noita ikkunoita esiin! Asunnosta sai kaikessa pimeydessä niin huonon kuvan, talo oli kuin kummitustalo kun ikkunat oli luukutettu kiinni. Kun isot ikkunat vihdoin näkyivät, oli tunne mahtava! Talo alkoi vihdoin näyttämään kodilta.
Parin viikon jälkeen muutimme sisään. Ekat yöt nukuimme siskonpedissä olohuoneessa. Pakkanen oli kova ja lämmitys edelleen huono. Ahdisti kun työlista oli aivan järkyttävä, ei tiennyt minkä homman tekisi ensin, kun kaikki oli niin tärkeitä. Samalla piti tehdä töitä.
Tästä sitten pikkuhiljaa aloitimme tämän isomman huoneiston remontin. Isompi huoneisto tarkoittaa siis sitä, kun 4 huoneistoa oli muutettu yhtenäiseksi tilaksi eläinklinikkaa varten. Meidän koti tulisi siihen eläinklinikan tiloihin. Koska tilat olivat tosiaan eläinklinikkaa, kaikki pinnat piti tehdä uusiksi ja rakentaa keittiö. Yleensäkin ensin päättää että mikä huone tulisi minnekin.
Siitä alkoi muutaman vuoden urakka. Kaikki vapaa-ajat ja lomat oltiin vuorotellen remppaamassa. Onneksi oli lyhyt matka työmaalle. Teimme keittiön, olohuoneen ja lastenhuoneen valmiiksi ja muutimme tänne isommalle puolelle. Lapset nukkuivat lastenhuoneessa, meidän sänky oli olohuoneessa. Siitä sitten huone kerrallaan jatkoimme remonttia. Sekä teimme tietysti myös kesällä ulkotöitä. Kaikki huoneet valmistuivat viime vuoden keväällä. Pihahommat, ja esimerkiksi katon maalaus, on vielä kesken. Lisäksi hartioillamme on ollut ison varastorakennuksen kunnostus, ja haaveissa myös pihasaunan rakennus.
Näin meidän tarina lyhyesti. Urakkaa on ollut, ja kokemuksena tämä on ollut aika huikea! Raskas mutta palkitseva. Ensi viikon tiistaina aloitan kertomalla lattioiden kunnostuksesta. Miten otimme puulattiat muovien alta esille, mitä maalia käytimme, onko lattiat kestäneet. Niistä sitten ensi kerralla.
Kyselkää ihmeessä lisää, ja postausehdotuksia saa esittää. Niin ja tämän postauksen kuvat. Ne on tuolta pienestä huoneistosta johon ensin muutimme. Tässä on muutama ennen-kuva, sotkut seinillä, rikottu ovi… Seinien maalauksen jälkeen asunto oli oikein viihtyisä. Tummaksi vahattu lattia oli ihana!
-Henna-
Hurjan iso projekti, olette rohkeita! Mitä pienemmässä huoneistossa nyt on, onko se siis tyhjillään? Onko talossa yläkertakin? Upea rakennus, ihanaa ettei se ole enää tyhjillään ja mielenkiintoista luettavaa tämä Remontti-sarja!
Kiitos! Aika tietämättömänä tähän lähdettiin. Ehkä ei oltais lähdetty jos oltais tajuttu työn määrä. Jälkikäteen ajatellen, hyvä ettei tiedetty. 😀
Meidän tuttu asustelee nyt siinä pienessä huoneistossa, ja sekin on uudelleen rempattu meidän jälkeen. Monesti pitänyt laittaa siitäkin kuvaa tänne. Jospa tämän sarjan myötä saisin aikaiseksi.
Yläkerta on kylmää ullakkotilaa, varastokäytössä vaan. Ainakin toistaiseksi.