Rankka viikko

Kiva lopetus viikolle, auto jätti koko perheen tielle. Sitä se on kun omistaa halvan rämän.:D
Me ei olla miehen kanssa yhtään autoihmisiä. Kunhan on jotkut pyörät alla ja eteenpäin pääsee. Mulla on tämä jotain 96 vuoden automaatti Opeli joka pari vuotta sitten maksoi reilun tonnin ja ajateltiin että hyvä jos sillä vuoden päästään ajamaan. No, tämähän on ollut ihan paras, talvisinkaan ei ole yhtään pätkinyt kovillakaan pakkasilla vaikka tuttujen hienot uudet autot jäi pihaan. Tämä on ollut ihan hintansa väärti.
Vasta viime aikoina siinä on ollut koko ajan jotain, ja pari kuukautta olen huristellut menemään pätkivällä autolla. Kunnes se nyt sitten päätti että nyt riitti.

Eipä siinä mitään, meillä on hyvin ammattitaitoinen sukulainen joka tätä aina laittaa ja isolta kuulostaneet korjaukset on selvitty muutamalla kympillä. Nyt vika on niin iso että auton alle pitää päästä, joten viikonloppu meni kuvan mukaisesti. Ukot rakensi talon päätyyn väliaikaisen telineen jossa pääsee auton alle. Kattoo nyt sitten kauan se tuossa on…(Nämä samaiset ukot keksii muutenkin kaikkeen puoli-ilmaisia ratkaisuja kuten jämäpuista tehdyt talon katolle vievät tikkaat ja puulavasta tehty portti, aika luovaa sanoisinko!)

Tämä rotisko on myös usein syynä siihen että miksi meillä talon remontti seisoo.
Toinen syy on ukon pakettiauto joka on samanlainen romu…

Mutta molemmat on palvelleet hyvin kaikesta huolimatta ja näillä mennään jatkossakin. Me ei laiteta rahaa autolainaan kun sitä uutta autoa saa korjata yhtälailla, mutta kalliilla autokorjaamoissa. Vielä kun oppisi itse näitä korjaamaan niin ei olisi niin säätämistä saada autoton korjaajatuttu aina Espoosta tänne.

Remppa meillä eteni nyt sen verran että mulla on tuo lastenhuoneen lattianlaitto aloitettuna. Tänään vähän rapsuttelin liimoja lattiasta sähköisellä maalinpoisto-skrapalla ja eilen käytiin, (just ennen auton hajoamista) ostamassa epäkeskohiomakone jolla jatkan. Mä en vaan olisi ikinä uskonut löytäväni itseni vielä joskus tällaisista miestenhommista, minä, taskukokoinen “pitsinnyplääjä” joten ei ole vielä ihan hallussa noi työkalujen käytöt. Pitää siis ensin harjoitella johonkin lautaan etten hio lattiaan kuoppaa…:)

Pitäkää peukkuja, ojanpohjaltahan tie ei voi olla enää kuin ylöspäin, eikö?;) ja toivotaan että lähiaikoina tulisi rempan etenemisjuttuja tänne oikein urakalla!

-Henna-