Kun näin ekan kerran kauppoja valtaavat ponchot, ajattelin ei. Ei ei ei. Sitten tulinkin aika pian toisiin ajatuksiin ja nyt mullakin on sellainen.
Eilen oltiin Helsingissä käymässä niin kietaisin ponchon päälleni ensimmäistä kertaa. Toi on kyllä oikeasti tosi mukava, lämmin ja ihana kietoa päällensä. Just tällainen kauniin syyspäivän asu. Vaikka loppupeleissä mulla tulikin tosi kuuma tuossa, ei olisi uskonut että vielä näin lämpimäksi keli muuttuu.
Mä tarttisin kipeästi uusia syysvaatteita. Varsinkin pitkiä housuja, peruspaitoja, pari villapaitaa, nilkkurit… Tämän ponchon kanssa kaipaisin ruskeaa isoa ja muhkeaa huivia. Ajattelin uskaltaa kokeilla korkeavyötäröisiä housujakin, vaikka nekin on ollut pitkään “ei ei”-listalla. Sektiohaavani tulee kuitenkin varmaan lopun ikää häiritsemään sen verran, että nuo matalavyötäröiset housut ei ole kovinkaan mukavia enää…
Kaulahuivi: Itse tehty
Laukku: Kirppikseltä
Housut: Bershka
Kengät: Din sko
Poncho: Bikbok
Nestorin kanssa kävi aikamoinen juttu tänään. Mulla oli pieni muutaman desin purkki mustaa maalia keittiön tasolla odottamassa. Mä tein aamupalaa ja Neppa häsläs omiaan siinä vieressä. Näin kun poika tiputti sen avaamattoman maalipurkin lattialle mutta en rynnännyt ihan heti hätiin. Mitäpä se sille vois tehdä. Kunnes muutaman sekunnin päästä näin että poika istui mustassa maalilammikossa!! Kiireellä poika ylös, päässäni jo itkin että joudun maalaamaan koko perhanan lattian uusiksi tän takia. Riisuin pojan, pesin kädet ja jalat ja istutin pojan syöttötuoliin. Vaatteet meni suoraan roskiin, poika itse oli ihmeen maaliton. Se iso lätäkkö vaan levisi ja levisi kun pyyhin sitä.
Ihmeen kaupalla se maali kuitenkin pääosin lähti, nimittäin keittiön pesuaineella ja ihmesienellä. Oli niin tuoretta että sain sen vielä pois, myöhemmin ei olisi varmana lähtenyt. Meidän kolhuiseen puulattiaan sitä toki vähän jäi niihin koloihin ja lautojen väleihin mutta ei sitä muut huomaa kuin mä.
Että tällainen tapahtuma meillä. Mä en vieläkään ymmärrä miten se lapsi sai sen purkin auki kun ite saan aina tapella ne purkit auki. Kai se tippuessaan jotenkin kolahti niin että aukes. Onneksi ei ehtinyt syödä maalia eikä ehtinyt läiskiä sitä pitkin tapetteja…
Tiedossa siis uusi reissu maalikauppaan. Mun piti tänään hakea niitä kanerviakin, mutta jospa sitten vaikka viikonloppuna.
-Henna-
