Pitkästä aikaa lastenhuoneessa

Meillä on tällä hetkellä talossa kaksi sotkijaa vähemmän, joten päätimme eilen illalla käyttää Mikin kanssa tilaisuutta hyväksemme. Siivosimme vihdoin lastenhuoneen oikein kunnolla.
Huone on tällä hetkellä kovin ahdas, leluja pursuaa joka puolelta eikä lapset jaksa siivota kun leluille ei ole kunnon paikkaa. Lautapelit ja kirjat pursusi vielä eilen hyllyssään, sängynaluset ja tuolinalusta oli täynnä kaiken maailman pölyistä krääsää. Edes imurin kanssa ei huoneessa viitsinyt käydä kun lattia oli niin täynnä…
Lapset kyllä siivoaa joka ilta mutta vain kaiken näkyvän ja pahimmat sotkut.

Eilen iskettiin turhat lelut laatikkoon ja ullakolle, samoin kuin pieni kiikku jolla ei kukaan nyt keinu. Mikikin siivosi ihmeen innokkaasti, tosin aikaa meni siihen että piti ihastella leluja jotka olivat kadonneet ja nyt löytyi, tai luki löytyneitä lehtiä jne. No, niinhän siinä käy aikuisillakin. Menet siivoamaan kellaria niin jäätkin lattialle selaamaan vanhoja valokuvia jne. 🙂

Edelleen meillä pursuaa leluja ihan hirveästi joka puolelta, eikä siihen auta kuin se että Mikin huone valmistuu syksyllä ja saamme sitten lisää tilaa. Nyt on hetken hyvä näin. Josko lapsetkin jaksaisi edes hetken pitää tätä siisteyttä yllä.

Nyt haluan kiittää suuresti kaikkia viime postaukseen kommentoineita! Kiitos!
Vähän taas jänskätti juttua julkaista, ajattelin että saan vain huutia taas, eikä kukaan ymmärrä, koska kuten sanoin, asiat on hyvin kuitenkin. Murheeni ovat onneksi kuitenkin aika pieniä.
Oli silti ihanaa lukea pitkiä ja kannustavia vastauksia, tilanteeni taitaa olla varsinkin kotiäideille tuttua. Tavallaan opin tästä taas itsekin jotain, mun täytyy useammin ottaa irtiottoja. Nyt päätinkin että ensi viikolla pakkaan autoon Mikin ja koiran ja lähdemme mökille neljäksi päiväksi, mies tulee sitten perässä. Pidempäänkin olisin, mutta työ ei anna enempää aikaa tällä kertaa.
Ei se mitään, odotamme tätä jo innolla Mikin kanssa, Untokin odottaisi jos osaisi! Satoi tai paistoi, aiomme nauttia rauhasta, hiljaisuudesta, uida, saunoa ja vaan olla. Ilman huolenhäivää.

Unto-koirasta vielä sananen. Mähän kerroin aiemmin että Untolla on kova eroahdistus. Siis todella paha. Aulamme tapetit ovat jo kovasti kärsineet, saatikka itse koira joka läähättää, panikoi ja oksentaa kun olemme poissa. Haimmekin pari kuukautta sitten apua koirankouluttajalta ja saimme yksityistunnin vain meille. Kouluttaja antoi meille tarkat ja selkeät ohjeet joihin kuului mm. uuteen rauhoittumistilaan opettaminen sekunti sekunnilta.
Hankimme reilu viikko sitten vihdoin makuuhuoneeseen Untolle portin ja olen nyt päivittäin opettanut Untoa sinne. Etenemme hitaasti mutta varmasti. Ihanaa huomata että koira saattaa vaan pötkötellä lattialla tai nuolla Kongia tai katsoa hölmönä mitä teen. Ei panikoi vaikka portti sulkeutuu.
 Tarkoitus on siis jättää koira tilaansa ensin 5 sekunniksi, avata portti, sulkea, taas 5 pois jne. Siitä hiljalleen pidentää poissaoloaikaa ja aikaa jonka olen pois näkyvistä. Meillä on kyse vielä sekunneista jonka olen pois mutta edistymme! Uskon vahvasti että vaikka tämä vaatii minulta aikaa ja panostusta, tulemme onnistumaan ja Unto voi muutaman viikon päästä jäädä rauhassa makkariin lepäämään kun me lähdemme kotoa. Ei ahdistusta Untolle, ja itsekin voin lähteä ilman huolta.
Kannatti hakea apua ja panostaa tähän, se on meidän kaikkien parhaaksi. Luin kyllä ennen että koira pitää opettaa olemaan yksin pieniä hetkiä kerrallaan mutta en ikinä ymmärtänyt että miten pieniä hetkiä ja miten tärkeää on tehdä tämä täysin oikein. Nyt ymmärrän ja aionkin tehdä parhaani!

-Henna-