Pimeää

Meillä raskauden laskettu aika oli ja meni, mutta täällä sitä vaan vauva viihtyy vatsassa, ihan mun kiusaksi. Olen maailman malttamattomin ihminen, ja sitten mä saan nämä vauvat jotka viihtyy mahassa liiankin hyvin. Että kyllä mua nyt koetellaan! Yritän vaan sitkeästi ajatella että myöhemmin sillä ei ole mitään väliä, pääasia on että saadaan terve vauva. Tiukkaa tekee silti mun luonteella, mutta minkäs teet. Eiköhän tässä nyt kuitenkin viikon sisään jotain ala tapahtua, pakkohan se on.

Käsitöitä siis kudon minkä kerkeän, vielä kun kädet on vapaana siihen hommaan. Villasukkia tulee lisää vaan, ja peittokin etenee pikkuhiljaa, taas monta palaa odottaa kiinnitystä.

Me saatiin mun huone loppuun tapetoitua, vaikka ensin loppui tapetit kesken, sitten liisteri. Huoneesta tuli tosi kaunis! Pari palaa mustaa tapettia vielä puuttuu, niitä ootellaan vielä postista mutta harmaat on jo seinässä.

Meillä oli muuten yksi rulla tuota harmaata lilja-tapettia liikaa. Että jos joku tarvitsee, niin sen vikan rullan saa meiltä ostaa edullisesti. On siis vielä avaamaton paketti, eli monta kymppiä säästää jos sitä haluaa meiltä ostaa. Pistähän sähköpostia jos kiinnostaa!

Mies tuolla huhkii lattian kimpussa, tuskailee kun selkä ei kestä yhtään tuota lattialla istumista ja raapimista. Niinkuin lähikuvasta näkyy, tuo lattia ei ole tosiaan hyvässä kunnossa. Maalia, liimaa, miljoona pikkunaulaa, tikkuuntuvaa lautaa… Erittäin ärsyttävä työkohde.
No, vastaavia lattioita ollaan kunnostettu jo monta, että eiköhän tästäkin joskus valmista tule.

Mä oikeasti odotan jo että pääsee aloittamaan aulan remonttia. Saa sinne ihanat Morrisin tapetit ja ruutulattian… Saataisiin vihdoin kodin sisäänkäynti kauniiksi. Sitten mäkin oon jo siinä kunnossa että pystyn täysillä tekemään aina päiväunien aikaan. (Ellen torku itsekin kaikki päikkärit.)
Niin mahtava fiilis kun tietää että viimeisiä huoneita viedään remontin suhteen. Miten sitä osaakaan sitten olla kun huoneet on valmiit, on näitä jo niin kauan tehtykin!

Mä jatkan kutomista ja yritän jutella tälle mun mahalle järkeä. Kuinka paljon enempi tilaa jumppaamiseen olisikaan täällä toisella puolella, ja kun me kaikki niin kovin odotetaan.

-Henna-