Pikkuautotaidetta
Päivän kuvien kunnia kuuluu meidän kolmevuotiaalle veijarille.
No minä kuvat otin, mutta asetelma on pojan.
Mikillä on hauska tapa aina asetella lelut, varsinkin pikkuautot. Monesti nämä minit löytyy jostain riviin aseteltuna, sohvalta, lattialta, pöydältä.
Vastaavan kuvan otin joskus vanhaan blogiinikin.
Poika on muutenkin hyvin tarkka asioistaan, leluistaan, vaatteistaan ym. En sitten tiedä onko tämä kovin hyvä, varsinkaan kun löytää itsensä taas kerran tappelemasta kolmevuotiaan kanssa päivän vaatteista… Saatikka että poika saa hepulin kun muut lapset tulevat sotkemaan leikin. Hyvää opetusta tietty pojalle, oppiipa jakamaan, mutta välillä niin mahdotonta…
Vaikka meidän poika on tyypilinen poika, tykkää skeitata, juosta, huutaa ja vauhtia riittää aamusta iltaan, niin pojalla on silti tietynlainen järki mukana. Ei piirtele seiniin, ei hypitä pöydiltä pää edellä tms. Haavereita suht harvoin sattuu ja lelut pysyy ehjänä.
Pojalla oli silti myös aika paha ja pitkään kestävä uhmaikä. Jossain vaiheessa raivarit oli ihan kamalia, varsinkin nukkumaan mennessä. Raivarivaiheen jälkeen tuli vaihe kun joka ikisestä asiasta piti vääntää.
Nyt poika on vähän rauhoittunut ja jaksaa itsekseen tyytyväisenä touhuta ja tehdä näitä “tilataideteoksia”.:)
Blogiasi on tullut seurattua jo pitkään, ja nyt saan aikaiseksi kommentoida ekan kerran. Aivan mahtavan koukuttavaa luettavaa, kiitos päivän piristysruiskeista. Alunperin löysin tänne, kun kaverini kertoi tästä, olivat harkinneet tarjouksen tekemistä asemasta mutta jahkailleet liian kauan.
Itse väsyin taistelemaan 3 -vuotiaani kanssa, kun aina sai leluja olla roudaamassa olkkarista pojan huoneeseen, ja siellä vielä johonkin järjestykseen. Hänpä itse kerran keksi, että jos leluja ei kerää, niin roska-auto tulee hakemaan. Nyt käytänkin surutta hyväkseni tätä roska-autouhkailua, ja lelut siirtyykin nopeasti paikoilleen, ettei äiti tilaa roska-autoa käymään.=)
Voi kiitos, olipa kiva kuulla!:) Mä aina niin hämmästyn näistä, kun joka tekstin jälkeen mietin että "ketähän tääkin juttu nyt muka kiinnostaa":D Ei sitä osaa nähdä tätä mun blogia toisten silmin, mutta ihanaa kun ihmiset jaksaa lukea ja kommentoida.:)
Hihii, anteeksi, mutta mulle tulee niin "lälläslää!"-fiilis kun kuulen että jollain on mennyt tämä ihana talo ohi.:D Tietty ikävää heille, toivottavasti saivat jonkun toisen kivan kodin.:)
😀 Joo mäkin olen käyttänyt ties mitä uhkauksia pojan kanssa, mutta ei ne oikein toimi…:D Kyllä se aina iltaisin leluja auttaa korjaamaan, joskus korjaa ihan itsekin mutta aina pakotettuna, ei ole omasta takaa siivousintoilija.:D
Seuraavaksi kokeilen tota roska-autoa.:D
Kerran yksi äitihenkilö kertoi kiukuspäissään keränneensä lasten lelut jätesäkkiin kun ei leluja korjattu, ja vienyt muka roskiin. palautti ne kuulemma parin päivän päästä, mutta taisi keino tepsiä:D:D