Pientä joulun valmistelua

 Mä olen mielestäni ihan järkevästi järjestellyt joulukoristeet ullakolle laatikoihin, mutta silti sieltä ei ikinä löydy mitään…. Missä on kaikki ulkovalot?? Ne pitäisi olla jo pihalla eikä kadoksissa ullakolla…
Koin myös pienen surun hetken. Kuka katsoo mun kanssa tänä vuonna Vilin joulun, kuuntelee Ipanapan talvilauluja tai jolle voin lukea Mauri Kunnaksen joulutarinoita? Miki on mukamas liian iso niille ja vauva taas liian pieni. Vauvalle alan kyllä pian lukea, mutta kun ei se raukka vielä edes näe kunnolla joten Kunnaksen pikkunäperrys-kuvat menee ihan ohi. No eiköhän pojan näkö sentään parane tässä vielä huimasti ennen joulua.
Ensi vuonna tuon “Numero Kakkosen” kanssa saakin sitten tehdä jo näitä kaikkia ihan täysillä! Se etu on tässä lasten isommassa ikäerossa, että kun toisen kanssa alkaa suremaan että ne tietyt pikkulapsi-jutut jää pois, niin tuleekin uusi pallero niitä jakamaan jouluhullun äitinsä kanssa! Tosin viime jouluna tuota välivaihetta korvasi sopivassa iässä olevat hoitolapset. Miki oli mukamas liian iso jo silloin ja vauvasta ei ollut vielä tietoa. Että ehkä mä saan vielä piiiitkään niitä joulujuttuja jonkun kanssa hössöttää, jos vielä vastaanottoperheenä joskus jatketaan.

Vielä ei huvittanut laittaa joulutyynyjä sun muita esille asti vaikka niitä tuolla kaivelin. Joulun valot, tuoksut, piparit, joulutee ym. riittävät oikein mainiosti.

Samilla jatkuu vielä tämän viikon isyysloma. Tämä onkin kolmesta viikosta ensimmäinen kun mäkin herään ajatukseen “pitäisikö meidän tehdä jotain hyödyllistä”. Pari ekaa viikkoa kun meni tietty täysin toipilaana ja uuteen arkeen tottuen. Ei tässä nyt vieläkään aamusta iltaan hosuta paikasta toiseen, mutta jotain hyödyllistäkin voisi yrittää tehdä. Esimerkiksi ulko-ovet kaipaisi vihdoin paksuja verhoja eteensä, eteiset on niin jäätävän kylmiä heti kun kelit vähän viilenee…
Meillä on kaikki pojat vauvaa myöten nuhaisena, joten kaikkensa saa tehdä jotta talo pysyisi nyt erityisen lämpimänä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille,

-Henna-

Ps. Kyllä se Miki sentään nappasi itselleen katsottavaksi mm. Maisan joulun, vaikka se onkin muka liian lapsellinen. Maisa vaan oli niin ikisuosikki Mikille aikoinaan ettei vieläkään aio siitä luopua. Veikkaan että poika on äitinsä tavoin ihan hyvillään kun saa sitä tulevinakin vuosina salaa katsoa pikkuveljen varjolla. Se iso etu on pikkusisaruksilla, tiedän kokemuksesta, mulla on heitä kolme. <3