Pieniä muutoksia olohuoneessa
Olohuone on meillä aina ollut mulle se sisustuksellisesti vähiten mieluisa huone. Huone on hankalan mallinen, ja huonekalut ovat seilanneet paikasta toiseen. Mikään ei oikein tunnu hyvältä ja huone on jotenkin kesken aina. Lisäksi olohuoneen tv ei toimi kunnolla, matto oli kauhea karvankerääjä ja sohvapöytä puuttui.
Mä olen miettinyt kaikenlaisia erilaisia sohvapöytiä, mutta mikään ei oikein tuntunut hyvältä ja ajatus sohvapöydästä yleensäkin tuntui liian ahtaalta tuohon kohtaan josta kuljetaan jatkuvasti läpi kun tullaan sisään.
Viime viikolla uutta käsityöhuonetta laittaessani kävin samalla ostamassa uuden maton olkkariin. Kodin ykkösanttilassa oli sopivasti matot -30 prossaa ja vanha matto menisi kässähuoneeseen. Uusi matto ei ole täydellinen, sävykin on vähän väärä. Se on kuitenkin tuhat kertaa parempi eläinten kanssa koska siinä ei näy niin karvat eikä siihen tartu joka ikinen karvapallero. Mun mielenterveydelle siis tuhat kertaa parempi.
Samalla kun laitettiin matto paikalleen, päätin että nyt on pakko saada jostain sohvapöytä. Kyselin Samilta että mitä meillä on ullakolla, nyt joku pöytä tohon, ihan mikä vaan. Kaikkea voi maalata ja tuunata eikä nyt ole varaa uuteen. No, meillä on ullakolla meidän vanha sohvapöytä joka oli edellisessä asunnossa käytössä. Kyllähän mä tuosta pöydästä olin tietoinen, mutta olin kokeilematta päättänyt aikoinaan että se nyt on aivan liian iso tähän.
Haettiin silti likainen ja hämähäkin seittinen pöytä alas, ja tadaa, täydellinen! No, vähän pienempi saisi olla mutta ei oikeasti ole mitenkään häiritsevän iso. Sitäpaitsi, muistoja tulvi mieleen tuota pyyhkiessä. Tuon pöydän ääressä Miki harjoitteli kävelyä pienenä. Tuon pöydän reunassa on Mikin nakertamat hampaanjäljet. Tuolta pöydältä Miki nappasi salaa suun täyteen Jaffa-keksejä ollessaan noin 1,5 vuotias. Kolhuinen pöytä, mutta syystäkin. Siinä näkyy pienen pojan kasvu.
Nyt olohuone on paljon viihtyisämpi, ja me hihkuttiin jo “Nyt saa kupin laskea pöydälle! Nyt saa kaukosäätimet pöydälle käden viereen! Nyt saa jalat pöydälle! ( =mies) ” Heh, elämän pieniä iloja. Johon mä sain lisätä että jee, yksi pöytä lisää jonka saa sisustaa!
Meillä ei ole tunnelma ollut ihan katossa tänään, mutta laitoin just jouluradion päälle ja sytytin adventtikynttilät. Josko niistä mieli vähän piristyisi.
Huomenna alkaa parin päivän epäarki. Arkikiireet neuvolan, kaupan ja siivousten myötä mutta Mikillä lomaa, pidemmät unet ja valmistautuminen jouluun. Ei paha ollenkaan.
Nyt kuuluu myös itkuhälyttimissä jotain pientä ininää, hyvä ajoitus pallerolla!
-Henna-
Hyvältä näyttää ja mun mielestä mattokin sopii hyvin 🙂
Kivastihan pöytä sinne istuu ja on kauniskin…niin ja pikkupallerokin taitaa siellä sohvan nurkassa jumpata…ihania nuo pienet…minäkin nautin siitä pienemmästä 1.5kk lapsenlapsi pallerosta aivan mahottomasti…sekin pikkuinen jo jokeltelee ja hymyjä antaa…
Kaunista ja onnellista joulua teidän perheelle☆☆
Joo mä kyllä tykkään tosta pöydästä, ja onhan se kätevääkin että siinä on paljon laskutilaa.
Meidän pötkyläkin pääsi kuviin mukaan, ne on kyllä niin ihania tässä iässä. Toki myöhemminkin, mutta vielä on helppoa kun poju ei pääse karkuun. 🙂
Kiitos samoin!