Pienesti halloweenia

Mä olen ihastellut blogeissa muiden ihania halloween-kattauksia, mutta omat kattaukset ei nyt ollut kovin kummoisia. Ei sillä, ei sitä nyt kukaan tässä kohtaa odottanutkaan. Eikä niitä muutenkaan kovin isosti meillä olla juhlittu, lapsille vain jotain pientä.
Äidin ikivanhat posliinikurpitsat, (miksei tuollaisia saa nykyään mistään, sellainen iso aidon näköinen olisi niiiin kiva!) poikien ostama valmiskakku (joka oli kuiva pullakakku ilman täytteitä sisältä…), vähän macaron-hämähäkkejä ja siinäpä se oikeastaan. Muuta herkkua oli toki pöydässä myös.
Mikillä oli hieno Samurai-asu päällä, mutta kuvan asusta sai kuulemma lähettää vain enoille ja tädille.

Vieraat kävivät moikkaamassa uutta perheenjäsentämme ja samalla Miki sai halloweenin.
Nyt illalla saatiin tähdetkin olohuoneen ikkunaan, ja tein joulun ekan riisipuuron. Edelleen haaveilen siitä glögistä. Joulutähtien valossa sitä olisi kiva hörppiä. Jospa ensi viikolla.

Huomenna mulla on jännä päivä, toivottavasti viimeinen sairaalakäynti ns. leikkauksen jälkitarkastuksena. Jos kaikki on hyvin, uskallan vihdoin lähteä vähän kotoota uloskin ja kauppoihin. Elämä alkaa pikkuhiljaa normaalisoitua.

Miehellä on vielä vajaa 2 viikkoa isyyslomaa, vielä ei siis onneksi tarvitse itse ehtiä eskarille klo 8.30. Päivät kiitää nyt hirveää vauhtia eteenpäin, kumpa tämän vauva-ajan voisi pullottaa jotenkin, niin lyhyt se aika on. Veljen puolivuotias poikakin tuntui hirmuisen isolta tänään meidän poitsun rinnalla! Vaikka onhan hänkin vielä vauva.

Jaahas, nyt alkaa kitinä, täytyy mennä!

Mukavaa viikon alkua kaikille,

-Henna-