Pienen merimiehen haalari

Tässä vielä esittelyssä vauvakutsuilla antamani lahja.
Mä itse pidin tästä ihan hirveästi, tämä on tavallaan myös tosi henkilökohtainen lahja, eikä mikä tahansa kaupasta valmiina ostettu juttu. Jos mulle olisi tulossa poika, tekisin sille mieluusti tällaisen myös mutta annoin tämän myös mielelläni lahjan saajalle, koska tiedän että saaja tätä todella arvostaa. Niinkuin arvostikin, sekä äiti että isä pitivät tästä.

Kudoin siis Drops designin haalarin Drops merino extra fine langalla. Lanka on täyttä merinovillaa ja ihanan pehmeä! Sävynumeroa en nyt valitettavasti muista, mutta sellainen oikein tumma kaunis sininen. Ohje täällä.
Henkilökohtaiseksi tämän tekee se, että napit on mummini nappilaatikosta kaivettuja ankkurinappeja, ja mummin mukaan ne on leikattu pappani vanhasta takista joskus aikoinaan. Etsin ensin kaupoista hopeisia ankkurinappeja, kunnes muistin mummini laatikon ja sieltähän näitä löytyi kullanvärisenä monessa eri koossa. Näitä pieniä kultaisia löytyi kuin tilauksesta, juuri kuusi! Pappani oli aikoinaan innokas veneilijä, muistan olleeni hänen veneessään useasti, ja hänen vaatteensa ja hattunsa oli juuri sitä ihanaa merihenkeä kuten napeista näkee.
 Lapsen vanhemmat kun itse tykkäävät merestä ja veneilystä, niin voin kuvitella että tuleva lapsikin on vielä monesti pienet pelastusliivit päällä veneen kyydissä!
Tekisi mieli kehitellä itsellenikin sininen villapaita jossa olisi ankkurinapit vaikka olkapäällä.

Pistin vauvan pakettiin myös Porvoon kirppikseltä löytyneen hauskan puisen kirahvin jossa oli pyörät alla, sekin tuli kuin tilauksesta vastaan! Harmi etten muistanut ottaa kuvaa… Sekin oli mieluisa, pariskunta kun pitää myös vanhasta tavarasta, puuleluista ja perinteistä. Aina lahjan ei tarvitse olla uutta! Itse koen paljon arvokkaampana lahjan joka on itse tehty tai ajatuksella etsitty kirppiksiltä tms.

Tämä oli ilo antaa, ja tätä oli ilo tehdä. Kutoessa ehtii aina miettiä että millainenkohan lapsi tulee olemaan, mikä sen nimeksi tulee, millaisia sen vanhemmat tulee olemaan nyt kun pääsevät isäksi ja äidiksi ensimmäistä kertaa.
Molemmista vanhemmista, varsinkin äidistä, huokuu jo nyt sellainen tietty rauhallisuus. Se on jotenkin taianomaista seurata vierestä miten ihminen muuttuu vaikkei lapsi ole vielä edes syntynyt!

Voi että, ihanat vaavit. 🙂

-Henna-