Pelipojan huoneessa

Sateinen sunnuntai. Meidän piti tänään kerätä hunajat, lingota ja antaa talviruoat, mutta liian sateista… Joten huomenna sitten uusi yritys. Tämä päivä menee siis kotipäivänä. Pyykkäystä, siivousta, kynttilöitä ja hengailua.

Räpsäsin tuossa pari viikkoa sitten pikaisesti isomman pojan huoneesta kuvat (ja ne näköjään hiukan tärähti, pahoittelut…). Mikille iski joku ihme siivouspuuska ennen koulun alkua. Poika putsasi pelipöytänsä täysin mun ollessa töissä. Pöytä oli aiemmin täynnä rojua, ja yhtäkkiä putsattu. Olipa kiva yllätys! Sitäpaitsi nyt tuo pitää sen paremmin siistinäkin, ettei tavarat taas heti kasaannu.

Minähän en sisustuksellisesti tykkää yhtään tuosta isosta pelituolista, kahdesta näytöstä ja vilkkuvista ledivaloista pöydän alla. Koska huone on kuitenkin pojan, niin hän päättää. Eikä hän juuri koskaan pyydä mitään, joten sitten kun pyytää, niin pyritään toteuttamaan.

Vanhemmuuden haasteena pelaaminen

Yleensäkin tuo pelaaminen on meillä ollut aikamoinen haaste vanhempina. Me annetaan nykyään isomman pelata melko paljon. Se on hänen juttu, ja hänellä on tärkeitä kavereita pelimaailmassa. Koen että pelaaminen on myös tosi kehittävää. Kunhan koulu hoituu, kavereita on ja välillä tekee muutakin, niin ok. Lähinnä olen huolissani pojan silmistä, peliasennosta ja liikunnan vähyydestä. Kesä meni ihan hyvin kun oltiin myös mökillä jne, mutta syksy pitäisi taas miettiä että mitä sitä keksisi että hän liikkuu enemmän. En kuitenkaan haluaisi mitään väkisin pakottamista paljoa, vaan innostavaa kivaa liikuntaa. Meidän nuoremman pojan ilmoitin syksyksi parkouriin, ja Nestori laskeekin jo päiviä kun se alkaa. Nestori onkin tosi vilkas ja liikunnallinen. Mutta esikoinen ei oikein innostu mistään liikunnasta… Ei ole äitinsä tavoin tuo liikunta se lempparein asia… Tiedän siis tunteen. Itsekin olen lapsena enimmäkseen istunut kirja nenän edessä, tai piirtänyt.

Meidän kuopus muutti joskus viime talvena myös isoveikan huoneeseen nukkumaan. Se oli silloin hyvä idea kun kumpikaan ei tykännyt nukkua yksin pimeässä. Nestori pyrki aina isoveikan sänkyyn nukkumaan, ja itki jos ei päässyt. Joten ratkaistiin homma näin. Nyt sitten haastetta on tuonut se kun Miki valvoo myöhemmin, ja pelaa tuossa vieressä. Mennään nyt ainakin talvi silti näin. Pojilla on kuitenkin monta vuotta ikäeroa. Nestori on vasta pieni päiväkotilainen, ja Miki on jo lähellä teini-ikää, niin jossain vaiheessa joudutaan kuitenkin tehdä järjestelylle jotain. Miki on jo puhunut josko muuttaisi toiseen huoneeseen talon toiseen päähän, edellisen hoitolapsen vanhaan huoneeseen. Saisi sielä enemmän yksityisyyttä, mitä teinit kaipaa.

Matto etsinnässä

Mikin huone on silti yksi parhaista huoneistamme. Iso ja valoisa, enkä haluaisi vielä ottaa sitä muuhun käyttöön. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Lähinnä ajankohtaista on pohtia sinne talveksi uusi matto. Edelliset matot on kissojen eritteissä, tai hankalia pitää puhtaana, imee kaiken koirankarvan itseensä tms. Nyt pitäisi löytää iso, lämmin ja eläintalouteen sopiva matto. Ehkä keltainen, tai harmaa, ei enää mustaa. Sellainen joka ei ole aina rullalla. Jotenkin nyt olen viehättynyt korkeanukkaisiin mattoihin. Olisi varmasti kiva herätä kouluun kun jalkojen alla olisi pehmoinen ja lämmin jättimatto, ja Nestorin sängyn alla toinen pienempi.

Etsinnät jatkuu. Nyt jatkan pyykkäystä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

-Henna-