Oskun ja Epun oma postaus

Täällä toivottiin kissoistakin juttuja, joten laitetaan nyt kissoista ihan oma postaus. Mielellänihän mä meidän pojista kerron vaikkei niistä sinänsä mitään uutta kerrottavaa ole.

Pojat on rauhoittunut tosi paljon. No lähinnä siis sillälailla rauhoittunut etteivät ole tehneet mitään hölmöä *koputtaa puuta*. Syynä varmaan Epun (vaalea kissa) leikkaus ja se että pojat saavat tulla ja mennä miten huvittaa, eli ei tarvitse enää sisällä hölmöillä ja esimerkiksi kiusata gerbiilejä kun energiat on kulutettu jo ulkona.

Kyllähän ne vielä tappelee keskenään, ja Osku (musta kissa) välttelee Eppua selvästi. Tai on aina kovin varuillaan Epun seurassa. Myös ruokakuppien kanssa saa valvoa. Eppu täytyy siirtää aina omalle kupille kun hölmö yrittää rohmuta itselleen Oskunkin kupin. Joskus Osku odottaa että Eppu syö ensin.

Oskusta on tullut ihan hassu meidän viikonloppureissun ja mökkeilyn jälkeen. Se seuraa varsinkin mua kuin hai laivaa. Se on ihan hölynpölyä että kissat olisivat itsekkäitä otuksia jotka eivät välitä ihmisistä. Osku on ainakin niin ihmisrakas etten toista ole nähnytkään. Kun palasimme reissulta poikaa piti rapsuttaa piiiiiitkään ja sen jälkeen se seurasi pari päivää ihan koko ajan vieressä. Nytkin se on aina vieressä jos ei ole pihalla metsästämässä tms. Pihalla kun törmätään, se tulee aina naukuen moikkamaan.
 Se tulee myös aina mukaan postilaatikolle. Eilen se ensimmäisen kerran lähti perässä kun menimme tien yli postiin. Jestas kun säikähdin. Menimme itse yli ja vilkaisin taakse että eihän se tule, mutta sepä lähtikin tien yli ja auto tuli juuri kovaa. Minä huidoin hulluna ja ajoin kissan takaisin pihalle. Toivottavasti se ei ota tuota tavaksi…Yleensä kun ne jää kiltisti aina pihaan.

Enää kissat eivät pääse katolle koska mies on korjannut ullakon ikkunoita. Ullakkoa kyllä pojat koluaa.

Metsästystä pojat harrastaa niin että välillä ällöttää. Pari lintuakin meni, mikä harmitti ihan hirveästi. Eräs päivä pojilla oli saaliina maailman suloisin nappisilmä-hiiri. Tuntui niin pahalta kun pojat vaan leikki sillä. Meinasin pelastaa sen, mutta sitä oli jo haavoitettu joten annoin poikien tappaa sen. Se on kyllä niin inhottavaa…Eilen taas löytyi järkyttävä puolikas hiiren raato pihalta…Kissojen iso haittapuoli siis. Silti on myös hyvä että ne tuhoaa nuo pikku myyrät ym pihalta koska meidän piha on ihan täynnä myyrän koloja. Ristiriitaisia tunteita aiheuttaa tuo siis kun luonne on itsellä sellainen “pelastetaan kaikki”. Aina ei vaan voi.

On se vaan hassua miten parista kisusta voi olla niin paljon iloa. On myös kivaa seurata kun ne nauttii elämästään niin paljon kuin kissa vaan voi nauttia. 🙂

-Henna-