Nestorin huoneessa telttailemassa

On suoranainen ihme että tuo maja on vielä ehjä, sen verran rimpulat ovat nuo tukikepit suhteessa lasten rajuihin leikkeihin. Tuossa on nimittäin monet hoitolapsetkin Mikin lisäksi leikkinyt. Vähän kyllä alan uskoa että jos tuo Nestorin vielä kestää, niin jo on ihme! Meidän Nestori kun mm. tykkää mennä majaan mieluummin ikkunasta kuin ovesta… Joten maja heiluu ja huojuu, kepit taipuu ja irtoilee ihan ennätyspaljon pikkuisen Nepparimme käytössä. Välillä maja on melkein kyljellään tuossa ja hirmuinen kikatus kuuluu majasta!

Majan sisällä on enolta saatu iso nalle-karhu, joka on ihan superpehmeä! Sielä on mukavaa köllötellä ja katsella äänikirjoja. Osku-kissamme on myös vallannut majan, nukkuu sielä todella usein, tosin päivisin tulee häätö aika pian Nestorin toimesta. Joskus Osku nukkuu äänikirjojen päällä, ja loputon lampaan “Bääääääääääääääää” kuuluu majasta, tai kissan “miaumiaumiaumiaumiau”… Eikä Oskua hetkauta yhtään.

Meidän mustasilmä-Nestorimme näyttää kuvassa siltä kuin olisi käynyt äidin luomiväri-purkilla… Mun pitäisi ottaa hänestä 1-vuotiskuvia. Mahtavaa, mustan silmän kanssa… No, mullakin oli muuten vissiin 6-vuotissynttäreillä musta silmä. Vaikka olin maailman rauhallisin tyttö. Kaaduin pulkkamäessä aika railakkaasti.

Nestorin huone on kyllä kotimme eniten muuttuva huone. Kalusteet vaihtaa paikkaa jatkuvasti kun käyttö on kokoajan muuttunut hoitolasten mukana, ja nyt Nestorin iän mukaan. Seuraavaksi lähtee hoitopöytä ja jotain muuta tulee tilalle.
Vaikka lastenhuone onkin aika turha tämän ikäiselle, niin kyllä tuo silti yllättävän paljon on käytössä vaikka sänkykin on makuuhuoneessa. Vaippa vaihdetaan tuossa, pyykit kuivataan tuolla ja Nestori leikkii kyllä useaan otteeseen päivässä tuolla.
Meidän päivät meneekin usein niin että Nestori kaivaa huoneen läpi, mä vahdin vieressä kutimet tms kädessä, sitten poika siirtyy seuraavaan huoneeseen jne. Usein myös luetaan kirjoja tuossa Nestorin huoneen nojatuolissa tai majassa. Sen hetken kuin poika nyt malttaa olla paikallaan.

Vein myös Mikin Salama-stereot Nestorille. Nyt raikaa talossa taas vanhat tutut Ipanapat ja Paukkumaissit ja Nestori tykkää.
Mä sitten tykkään ja vähän inhoan tätä ikäkautta lapsessa. Lapsi tarvitsee ihan hirveästi aikaa, huomiota ja vahtimista, mutta ai että he on mainioita tässä iässä! Alkavat leikkiä, kuunnella musiikkia, kommunikoida paremmin, jne mutta vielä ei ole pahoja uhmakohtauksia tms. Lisäksi he ovat niin suloisia tässä iässä, pieniä palleroita.

Meidän Mikillä on tänään vähän pidemmät sählyharkat, ja aateltiin mennä Nestorin kanssa katsomaan. Ulkonakin on niin upea sää, pitäisi sinnekin lähteä vähän kävelylle.

Blogin ulkonäkö sai uutta syksyisempää päivitystä. Eikä niistä aiemmista kuvista mikään ole enää ns. voimassa. Eppu on poissa, sohva on vaihtunut jne. Hetken nyt sitten näin, vähemmän värikästä.

Ihanaa torstaita!

-Henna-