Nestorin huoneessa

Jo jonkin aikaa olen tuota nuorinta poikaani tarkkaillut, ja miettinyt että on aika ottaa taas uusi etappi pojan kasvussa vastaan. Aika siirtyä ison pojan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Nestori on oppinut jo leikkimään niin hyvin itsekseen, että luotan että hän aamulla ensimmäisenä alkaa leikkimään eikä hölmöilemään vaikka itse en heti heräisi. Lisäksi poika tykkää hirveästi kiipeillä muiden sänkyyn köllöttelemään peiton alle ja viihtyy nykyään paljon omassa huoneessa. Joten arvelin että oma sänky johon itse pääsee, olisi kiva jo. Mua itseäni on vaan vähän ahdistanut ajatus ettei tuo mun pikkuinen enää nukkuisikaan samassa huoneessa vaan siirtyisi pari huonetta eteenpäin. Nestorin huoneen ja meidän makkarin välissä kun on vielä Mikin huone.

No tyypilliseen tapaani kaiken kiireen keskellä pyysin pari iltaa sitten Samin kapuamaan ullakolle ja tuomaan sängyn alas. Lapset jo nukkui, Sami kasasi Ikeaa (ja kiroili) ja minä innoissani järjestelin huonekalut uuteen uskoon. Meiltähän siis löytyi jo varastosta musta Ikean rautasänky (vielä samanlainen kuin isoveikan!) joka on ollut hoitolapsilla käytössä.

Eilen illalla nukutettiin Nestori omaan huoneeseen. Otettiin puolen tunnin vuorot ettei hermo mene. Ensin minä laitoin pojan sata kertaa takas makuulteen, sitten Sami ja lopulta tunnin jälkeen poika nukahti ja nukkui aamuun asti. Aamulla heräsin leluautojen kolinaan ja pian sieltä tulikin iloinen ja ylpeä poika äitiä huutelemaan. Eli ainakin eka yö meni hyvin! Parasta on se, miten tuo poika itse on niin ylpeä sängystään ja selvästi tykkää. Minua tosin vähän suretti, taas tuo pikkuinen on vähän isompi. Eteenpäin on kuitenkin mentävä, ja onhan tuo vielä silti niin pieni.

Sitten asiasta viidenteen. Mä aloin eilen jo melkein panikoimaan, että kesä menee ihan ohi!! Olen nyt niin paneutunut työjuttuihin että aika vaan kiitää ohi. Maalasin myös aulan lattian ruudukon tuossa alkuviikosta, ja se on niiiin upea! Kunhan saadaan loput paneelit seinään niin saatte vihdoin kuvia. Oon niin innoissani siitäkin! Olen myös iloinen että edes se on sitten tehty ja saa yhden asian pois mielestä ja aikaa viemästä. Korson aseman puodin nettisivuistakin julkaisin jo Facebookiin ja Instagramiin tiedon, että puoti aukeaa 12.7 eli pian. Vähän stressiä pukkaa että miten ehdin, mutta kun on aikataulu niin on vain tehtävä.

Mieskin tuossa on yrittänyt vihjailla että hänkin olisi muuten olemassa ja haluaisi osansa mun ajasta itselleen. Välillä hävettää että olen tällainen että koko ajan pitää olla joku projekti. Jos välillä ottaisi vaan iisisti ja huomioisi miestä, pesisi vihdoin ne koko kesän seisseet villapyykit ja pesisi kerrankin lattian eikä vaan kiireellä näyttäisi sille imuria… Kaikkea tuollaista perusjuttua joka vaan siirtyy ja siirtyy.

Onneksi meillä on sunnuntaina hääpäivä ja lähdetään huomenna miehen kanssa kahdestaan päiväksi Porvooseen. Sääkin näyttää niin lupaavalta, oon kyllä tosi innoissani tästä. Tänään illalla kaivan kukkamekon esille ja lakkaan kynnet, sitten keskityn vaan tuohon mieheen joka ihme kyllä jaksaa pysyä mun rinnalla vuodesta toiseen.

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti teilläkin on kivoja viikonloppusuunnitelmia!

-Henna-