Mökiltä paluu ja jatkoajatuksia lomailusta
Sain vihdoin pari päivää toivomaani rauhaa, kun vietimme viikonlopun mökillä. Oli niin ihanan rauhallista ja rentouttavaa että kyllä harmitti taas lähteä kotiin, mutta minkäs teet kun työt kutsuu.
Tajusin myös ihmeellisen muutoksen itsessäni. Viime kesänä emme olleet kertaakaan mökillä eikä mua kiinnostanut yhtään koko mökkeily, tänä kesänä voisin olla sielä koko ajan. Se on niin uskomatonta miten sielu lepää sielä luonnon keskellä veden äärellä. Heti kun ajaa pihaan ja kävelee laiturille katsomaan peilityyntä järveä, melkein voi tuntea kuinka rauha laskeutuu sisälleen. Saatikka se tunne kun illalla saunan ja uinnin jälkeen on täysin rento ja uni tulee heti. Sitä tunnetta ei voita kalleimmatkaan kauneushoitolat ja hieronnat.
Ihan kuin olisin viimeinkin aikuinen joka on oppinut arvostamaan tuollaisia asioita.
Vaikka alkuun tuntuikin ettei tästä tule mitään, puhelin piippaa kokoajan ja sulkea en sitä töiden vuoksi voi. Taisin olla vain niin loman tarpeessa että alkuun olin aivan hermona ja teki mieli heittää jotain ja huutaa että antakaa mun olla! Vaikkei nyt mistään isosta ollutkaan kyse eikä kukaan pahalla. Ei vaan voi mitään kun on niin väsynyt että voisi vaan räjähtää… Pari päivää kuitenkin auttoi ja nyt jaksaa taas vähän aikaa.
Olen mä muutenkin vähän ailahteleva luonne, ei sillä, mutta opinpahan taas itsestäni uutta. Ensi kesänä varaan ajoissa sen viikon jonka voimme olla mökillä. Emme vietä koko miehen lomaa remppahommissa vaan alamme ottamaan itsellemmekin aikaa. Rempassa on kuitenkin pahimmat kiireet ohi, joten on aika vähän höllätä tai hajoamme.
Täytyy osata kuunnella itseään ja hellittää ajoissa, emme kuitenkaan ole robotteja.
Puhuimme myös että joka viikolle pitäisi sopia maanantaina remppapäivät ja vapaapäivät. Vaikka ti, ke ja la teemme hommia, muut päivät jotain ihan muuta. Vaikka spontaanius onkin parasta, ja se että tekee kun siltä tuntuu. Silti tällä hetkellä olemme jatkuvassa “pitäisi tehdä tilassa” jolloin löysäily tuo huonon omantunnon mutta emme saa myöskään tehokkaasti mitään aikaan silloin kuin teemme. Lisäksi mä olen huono aloittamaan mitään, ja puoli päivää menee siinä kun “pitäisi aloittaa”. Jos tiedän että tänään saan levätä ja huomenna pitää tehdä, niin ehkä aloittaminenkin on helpompaa. Saatikka että lapset tietäisi koska ollaan niiden kanssa ja koska keskitytään vähän muuhun….
Katsotaan nyt. Kaikkea pitää kokeilla jotta jaksaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
-Henna-
Ps. Pitkästä aikaa bloggailukin on taas tosi kivaa, olen oikein yrittänyt miettiä valmiiksi eri postausaiheita. Katsotaan mitä keksin…
Ihana, että kirjoitat rehellisesti omista fiiliksistä. Ei se remppaaminen yhtä leijumista kai koskaan ole, mutta joissain blogeissa ehkä tämä osuus elämän makuisuudesta herkästi puuttuu. Vaikeampihan se aina on aukaista niitä rankempia puolia.
Kuulostaa kovasti itseni kaltaiselta tuo aikataulutuksen tarve ja hommien aloittaminen, minulla tosin tällä hetkellä pienemmän mittakaavan puuhasteluissa. Remppapäivien sopiminen varmasti vapauttaisi ja antaisi enemmän tilaa hengähtämiselle. Tsemppiä!
Kiitos! Joo meillä on rempat niin isossa mittakaavassa ettei sitä oikeastaan ymmärräkään moni. Mä oikein odotan sitä että se remppa olisi vain pientä kivaa puuhastelua muun ohella, tällä hetkellä kun se on melkein pääosassa meidän elämässä… Onneksi kokoajan helpottaa.:)
Mökki on todellakin ihana paikka, pääsee kivasti arjesta irti. Minulla ainakin tuppaa kotona arki ja viikonloput olemaan pelkkää siivousta ja pyykkihuoltoa, ei vaan osaa olla kotona tekemättä mitään. Kotona myös tulee tuijoteltua niitä nurkkia ja näkee vaan ne tekemättömät työt. Vaikka mökilläkin on hommia mitä pitää tehdä, tekee ne siellä ihan eri asenteella. Ja mökillä ruoka maistuu aina paremmalta ja saunan löylyt on paremmat kuin kotona.:)
No aivan! Juurikin näin! Ehkä just tää remontti on saanut mut arvostamaan mökkiä enempi. Sieläkin tekemistä riittää, mutta sielä mikään ei ole pakollista ja se on silti vaihtelua siihen mitä kotona on. Vähän sama kuin se että mun mielestä olisi kivempaa siivota jonkun muun luona kuin kotona. Varsinkin kun mökillä on aina joku aikuinen seurana, kotona mä olen pääosin ainut aikuinen koko päivän.